Valitse sivu

Miessakkien työssä kohdataan paljon asiakkaita, jotka ovat huolestuneita, tai joiden läheiset ovat huolestuneita. Näistä huolista puhutaan usein myös viranomaisten kanssa ja huolen perusteella tehdään muun muassa rikosilmoituksia, lastensuojeluilmoituksia ja huoli-ilmoituksia.

Huolesta kertomisella on suuri merkitys ihmisten elämäntilanteiden käsittelyssä. Niin auttamis- kuin viranomaistyössäkin kertomukset ja ajatukset ovat keskeisimpiä tietolähteitä, joihin toimenpiteet perustuvat. Työssä on kuitenkin huomioitava, ettei saatu tieto muodostu tyhjiössä tai tule aina välitetyksi työntekijälle samalla tapaa. Tämä koskee myös huolta.

Asiakastyössä on huomattu, että huolta tuodaan ilmi kolmesta keskeisestä syystä:

  1. Tapahtuneeseen perustuva huoli. Tässä tapauksessa huoli perustuu faktuaalisesti tapahtuneisiin asioihin ja huoli perustuu näihin tapahtumiin.
  2. Välineellistetty huoli. Huolesta kertova käyttää huolesta kertomistaan päämääriensä saavuttamiseen ja muiden toiminnan ohjaamiseen.
  3. Itsestä kumpuava huoli. Huolestuneella on syitä kuten omat traumakokemukset tai mielenterveyden haasteet, joiden vuoksi hän tulkitsee, että hänen pitäisi huolestua tilanteissa, joissa muut eivät löydä syitä huoleen.

Asiakastyössä on oltava valmis kaikkien näiden huolen tyyppien kohtaamiseen ja niiden erottamiseen toisistaan. Ongelmalliseksi tämän tekee se, että kaikki kolme voivat ulkoisesti reagoida samalla tapaa. Ensimmäisessä tapauksessa huoli on perusteltua ja ihminen kertoo siitä vilpittömästi. Toisessa tapauksessa huolen näytellään olevan perusteltua ja siitä kerrotaan vilpittömänä esiintyen. Kolmannessa huolityypissä kertoja itse uskoo huolen olevan perusteltua ja kertoo siitä vilpittömästi. Huolesta kuulevan voi olla erittäin vaikea nopeasti erottaa, mistä huolen tyypistä on kyse ja reagoida asianmukaisesti.

Mitä huolesta kuuleva sitten voi tehdä tilanteelle?

Keskeistä on kohdata huolesta kertova neutraalisti ja lisätietoa hankkien. Sitoutumalla johonkin päätelmään välittömästi voi rajata omaa havainnointiaan ja päättelykykyään.

Hyödyllinen työväline huolen kuulemiseen on muun muassa sosiaalityössä ja oikeuspsykologiassa yleisesti käytetty hypoteesiajattelu. Hypoteesiajattelun voi yksinkertaisimmillaan määrittää työtavaksi, jossa pidetään mielessä, että kuullulle voi olla useita selityksiä. Kuulija muodostaa itselleen erilaisia tulkintoja – hypoteeseja – joiden todennäköisyyttä hän arvioi havaintojensa ja saamiensa lisätietojen valossa.

Kohtaamisessa auttaja ei koskaan voi jättää taakseen omia käsityksiään. Silti hypoteesiajattelun kautta tilanteiden tarkastelu mahdollistaa kuuntelemisen ja auttamisen aloittamisen ilman, että omat taustat tai asiakkaan kyky kertoa vakuuttavasti huolestaan määrittävät mihin tarinoihin uskotaan ja mihin toimiin ryhdytään.

Joonas Kekkonen
kehittämis- ja koulutuspäällikkö
Miessakit ry