Valitse sivu

Lähisuhdeväkivallan sovittelun aloittamisesta vastaavat perusteellisesti koulutetut ammattilaiset. Sovittelu käynnistetään harkituin perustein – siksi sen käynnistämisestä luovutaan yhtä usein.

Lähisuhdeväkivallan sovittelu hyödyttää suurinta osaa sen läpikäyneistä. He pitävät lopputulosta oikeudenmukaisena ja suosittelevat sovittelua muille. Kaikkia se ei hyödytä toivotulla tavalla, mikä on normaalia kaikessa ihmisten kanssa tehtävässä psykososiaalisessa työssä. Toimintaa ei tule lakkauttaa siksi, että pieni murto-osa kokee sen suhteen pettymystä, kun samalla kuitenkin suurimman osan kokemukset ovat hyviä.

Sovitteluprosessin aikana osapuolet puhuvat usein ensimmäistä kertaa lähisuhteessaan tapahtuneesta väkivallasta. Osapuolet tunnistavat ja tunnustavat tapahtuneen väkivallan, mikä on perusta siitä selviämiselle ja luopumiselle. Tämä myös vahvistaa ymmärrystä ja motivaatiota hakeutua väkivallan osallisille kehitettyjen ammatillisten palvelujen piiriin. Sovittelu ja siihen tärkeänä osana sidottu palveluohjaus toimii niiden suhteen merkittävänä nivelvaiheena.

Sukupuoli ei jaa ihmisiä väkivallan käyttäjiksi ja kokijoiksi. Esimerkiksi Helsingissä sovitteluun ohjautuu useimmiten tapauksia, joissa molemmat osapuolet ovat olleet väkivaltaisia. Sovittelussa käyvät muutkin, kuin heteroparit, ja toisaalta siellä käsitellään esimerkiksi lasten ja vanhempien välistä väkivaltaa. Sovittelun piiriin hakeutuu nykyään paljon myös nuoria, jopa alaikäisiä ensikertalaisia. Heille on elintärkeätä tasapainoisen tulevaisuuden kannalta, että he pääsevät sovittelun kaltaisen tuen piiriin mahdollisimman pian.

Lähisuhdeväkivalta on aina virallisen syytteen alainen rikos. Riippumatta sovittelusta rangaistuksen antaminen on aina syyttäjän käsissä. Sovittelua itseään ei tule kritisoida syyttäjän tekemistä ratkaisuista tai niiden perusteista.

Rikoksesta annettava rangaistus on tärkeä viesti siitä, mitä yhteiskunta ajattelee teosta. Rikoksen käsittely ei pääty sovitteluun, mikä myös ilmoitetaan aina korostetusti sovittelun osapuolille useassa sovitteluprosessin vaiheessa. Rangaistus tai sen pelko ei kuitenkaan vähennä väkivaltaa. Sovittelu ja väkivaltatyö vähentävät. Ja toisaalta, oikeuslaitoksen prosessi ilman sovittelumahdollisuutta ei huomio riittävästi väkivallan kokijaa, koska oikeusprosessi keskittyy vain tehdyn rikoksen todentamiseen ja mahdollisen rangaistuksen antamiseen.

Anteeksipyyntö on tärkeä osa toimivaa sovittelua ja väkivaltatyöskentelyä kaikkien osapuolten kannalta. Anteeksipyyntö ei ole korvike rikostuomiolle. On arvokas esimerkki kaikille, kun ihminen pyytää anteeksi tekemäänsä vääryyttä, eikä sitä sovi ulkopuolelta vähätellä.

Kansainväliset sopimukset eivät estä väkivallan sovittelua. Suomessa tehdyt arvovaltaiset tutkimukset ja raportit tukevat lähisuhdeväkivallan sovittelun jatkamista ja kehittämistä ymmärtäen siihen liittyvät haastekohdat. Onkin varsin oudoksuttavaa ja edesvastuutonta, että sovittelusta oltaisi nyt luopumassa perustuen ideologisiin näkemyksiin vastoin asiantuntija-arvioita.

Sovittelusta luopuminen heikentäisi kaikkien lähisuhdeväkivallan osallisten asemaa ja hyvinvointia. Lopettamalla sovittelu tuhotaan pitkälle kehitetty ja merkittävä lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevä palvelu.

Tomi Timperi
toiminnanjohtaja
Miessakit ry

Kommenttipuheenvuoro pidetty 4.10. tasa-arvoasioista vastaavan ministeri Sanni Grahn-Laasosen koolle kutsumassa keskustelutilaisuudessa. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite lähisuhdeväkivallan sovittelun pääsääntöisestä lopettamisesta.