Valitse sivu

Työssäni väkivaltaa kokeneiden miesten parissa vastaan tulee laaja kirjo väkivallan muotoja, ja niiden taustalla lukemattomia syitä. Kokemukseni mukaan yksi yleisimmistä lähisuhdeväkivaltaan johtavista asioista on väkivallantekijän oma, kipeä rakkauskäsitys.

Osalle rakkaus vaikuttaisi nimittäin näyttäytyvän nollasummapelinä. Nämä nollasummarakastajat kuvittelevat rakkauden määrän olevan ennalta määritelty vakio, joka voi ainoastaan kulua ja vähentyä. Ongelmia syntyy tällaisen henkilön jäädessä vaille haluamaansa, sekä omien läheisten saadessa tai osoittaessa muille rakkautta.

Ihmiset ovat nollasummarakastajalle astinlautoja, minän jatkeita, kauppatavaraa – tai vihollisia. Rakkauden näyttäytyessä omistus- ja hyötysuhteena ovat he tarvittaessa valmiita uhraamaan rakkautensa kohteet tavoitellessaan itselleen uutta, arvokkaampaa rakkautta. Samoin he ovat valmiita toteuttamaan väkivaltaa itselleen kuuluvien rakkausprosenttien vuoksi. Mieluummin kuin antaa muiden rakastaa itseensä kiinnittämiä ihmisiä, nollasummarakastaja tuhoaa heidät.

Sota rakkaudesta

Nollasummapelissä ihmissuhteet ovat jatkuvaa kilpailua hyväksynnän, huomion ja lämmön varannoista. Varmistaakseen osuutensa nollasummarakastaja sitoo ihmisiä kiinni itseensä syyllisyyden ja häpeän avulla. Näihin läheisiin hänellä on yksinoikeus. Ja kuten sodassa aina, ovat kaikki keinot oman edun saamiseksi sallittuja.

Tehokkaita aseita tässä sodassa ovat mustamaalaaminen, mitätöinti ja pilkka. Mikäli hienovaraisemmat henkisen väkivallan keinot eivät riitä, siirtyy nollasummarakastaja avoimeen hyökkäykseen pelotellen ja uhkaillen.

Yksinoikeus uhattuna

Nollasummarakastaja on jatkuvassa sotatilassa. Räikeimmin tämä tulee esiin erotilanteissa: ”Sinua ei kukaan muu huoli ja lapsiin sinulla ei ole mitään oikeutta.” Jos lapsi iloitsee isovanhempien kanssa syömästään jäätelöstä, vie nollasummarakastaja lapsen jäätelöbuffettiin. Uimahallissa toisen vanhemman seurassa riemuinnut lapsi viedään kylpylälomalle. Hän aktivoituu myös lastensa itsenäistyessä: ”Kaikkeni sinulle annoin ja nyt minut hylkäät.”

Yksinoikeus koskee myös ystäviä. Jos nämä jakavat muille huomiota, on hyökkäys välitön: ”Käännät minulle selkäsi juuri kun sinua eniten tarvitsen.”

Omistaminen versus rakkaus

Nollasummarakastajan tarpeet ovat kyltymättömiä, mistä syystä hänen lähipiirinsä on pysyvässä riittämättömyyden tilassa. Mikään määrä rakkautta tai sen jatkuva todistelu ei rauhoita. Perimmiltään asiassa ei olekaan kyse rakkaudesta, ei edes itseä kohtaan. Kyse on kyvyttömyydestä erottaa missä minä loppuu ja toinen ihminen alkaa.

Minäkuva ja näkemys rakkaudesta muodostuu peilaamalla muita. Nollasummarakastajan vaikutuspiirissä kasvava lapsi on vaarassa jatkaa tätä tuhoisaa käytöstä. Mikäli jo lapsena oppii, että maailmassa on vain yksi ihminen, jota on lupa rakastaa, alkaa itsensä rakastaminen tuntua väärältä.  

Rakkaus kasvaa korkoa ja kuuluu kaikille

Lapsuudessa syntyvä näkemys rakkaudesta on ideaalitapauksessa laaja. Vaikka ympäristössä olisi nollasummarakastaja, voi muilta oppia, ettei rakkaus kulu kun sitä saa ja antaa. Muiden osoittama pyyteetön rakkaus opettaa lapselle, ettei rakkautta pidä ansaita. Jokainen on rakkauden arvoinen omana itsenään, eikä tämä tapahdu muiden kustannuksella. Oppiessaan ettei yhden rakastaminen ole pois muilta, on myös itsensä rakastaminen helpompaa. Itsensä rakastaminen taas vähentää riskiä ajautua aikuisena hyväksikäyttäviin ihmissuhteisiin, joko palvelemaan tai palveltavaksi.

Voimme valita mitä ruokimme

Rakkaus luo lisää rakkautta, väkivalta lisää väkivaltaa. Mitä enemmän vaalimme, sitä enemmän itsellä ja muilla on. Oli kysymys hyvästä tai pahasta sekä kaikesta niiden välissä ja ympärillä. Maailmassa on loputon määrä rakkauden arvoisia asioita. Itsensä lisäksi on mahdollista rakastaa tätä kaikkea.

Kyse on valinnasta. Voi valita joka hetki, ruokkiiko rakkautta vai väkivaltaa. Liian usein aikamme kuluu keskittymällä siihen, mitä ei edes kuulu rakastaa: vihaan, katkeruuteen, omistamiseen ja omaan oikeutuksen tunteeseen. Mitä enemmän keskittyy elämässään näihin asioihin, sen lähempänä on nollasummarakastajaksi päätymistä.

Nollasummarakastajan rakkaus on omistamisen halua, vailla aitoa vastavuoroisuutta ja myötätuntoa. Rakkaus kuitenkin vain on. Sitä riittää kaikille, eikä siitä pitäisi joutua kilpailemaan.

Jussi Pekkola
väkivaltatyöntekijä
Väkivaltaa Kokeneet Miehet | Miessakit ry