Helsingin Saunasakki aloitti syyskautensa jo elokuussa Helsingin keskustassa Lonnan saunassa. Siellä toivottiin seuraavaa saunomista omalla porukalla, jotta voimme enemmän jutella keskenämme.
Uudeksi saunomispaikaksi löydettiin Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Sundsbergin asukasyhdistyksen pitämä Sipulin sauna. Paikassa on joskus ollut leirikeskus, jossa yksi sakin jäsen oli ollut rippikoulussa. Yleisen uimarannan yläpuolella sijaitseva saunarakennus tarjosi hyvät puitteet saunomiselle.
Sauna lämmitettiin itse, puut kiukaan alle laitettiin ulkopuolelta, löylyhuonetta sotkematta. Puita oli varastossa runsaasti ja ne rutikuivia, yhdellä tulitikulla syttyviä. Reilussa tunnissa lämpö oli sopiva.
Tavanomaisilta eksymisiltä vältyttiin sakkimme toisen vetäjän neuvojen mukaan. Hän meni edellä ”tiedustelijana”. Vähitellen kertyneet kaikki 11 miestä sopivat seurustelutilaan. Joukossa oli mukana yksi ensikertalainen, hän tuntui hyvin sopeutuvan mukaan. Vaatteetkin mahtuivat jotenkin, toisten vaatteisiin sekaantumatta. Pesuhuoneessa on pari suihkua ja ovi ulos. Löylyhuoneessa olisimme kaikki mahtuneet lauteille yhtaikaa, mutta sen verran oli vaihtuvuutta, ettei taidettu testata. Saunan valaistus oli tunnelmallisen hämärä. Tästä tosin seurasi ainoa todettu ongelma. Lauteilta alastulo oli pimeässä vaikeaa kaiteen puuttuessa ja alimman askelman heiluessa.
Ulkopuolelta löytyi hieno puugrilli makkaroiden paistoon. Saunan seinustalla oli pitkä penkki vilvoitteluun. Muutama vilvoitteli tosin Espoonlahden merivedessä. Eivät paleltuneet, sillä selvisivät takaisinkin.
Asukasyhdistykselle kiitokset hienon kokemuksen antaneesta saunasta. Tänne tullaan uudestaankin. Saunan vuokrakin mahtui juuri ja juuri Sakkimme budjettiin.
Lempeä syyssää säästi illan pahemmalta sateelta. Kotimatkalla satoi koko ajan ainakin tämän kirjoittajalla kohti Itä-Helsinkiä.
Teksti
Timo Marsio
