Valitse sivu

Nyt näyttää siltä, että koronakaranteenit voivat kestää viikkoja tai jopa kuukausia. Organisoitu urheilu ja liikunta ovat tauolla pitkälle kevääseen. Karanteenit rajoittavat ihmisten väliset kanssakäymiset perheen sisäisiksi toiminnoiksi. Tästä on seurauksena se, että liikkuminen ja urheileminen tulee olemaan joko omaehtoista ja yksin suoritettavaa tai sitten koko perheen tai perheenjäsenten kanssa tehtävää toimintaa.

Tämähän kuulostaa poikkeustilanteelta, johon tarvitaan poikkeuksellisia toimenpiteitäkin. Tai sitten vain käytetään mielikuvitusta ja maalaisjärkeä sekä kokemustietoa. Ensimmäinen asia on muistaa, että ihmislaji kykenee tekemään kaikista kokemuksistaan merkityksellisiä, jos vain haluaa, osaa tai on pakko.

Nyt meillä onkin oiva kasvun- ja näytönpaikka, kun liikunta- ja urheilumahdollisuudet ovat kaventuneet dramaattisesti. Meidän tulee kysyä, miksi liikumme ja meidän tulee oppia löytämään kysymykseen itsellemme, perheellemme ja tähän tilanteeseen sopivia vastauksia.

Lähtökohdaksi voi ottaa sen, että me liikkuessamme haemme ja saamme elämys-, identiteetti-, osallisuus- ja toimijuuskokemuksia. (Ks. lisää: http://omaliikunta.fi/asiantuntijat/kokemusten-kirjo).

Toisin sanoen liikunta ja urheilu ovat monista eri syistä nautittavia, iloa tuottavia ja siis kivoja juttuja. Leikkiminen on perheympäristössä ykkösasia, koska leikissä lapsille ja vanhemmille löytyy erilaisia rooleja, ja mielikuvitus tekee pienestäkin asunnosta vaikkapa seikkailupuiston. Liikunta ei ole koskaan tylsää leikkiessä. Netistäkin löytyy runsaasti liikuntaleikkien ohjeita. Yksinäiset löytävät elämyksiä myös luonnosta, jossa on vaikka mitä mielenkiintoista seurattavaa ja liikkua voi toki pelkästä liikkumisen ilostakin.

Monet urheilevat ja liikkuvat tavoitteellisesti ja parantaakseen suorituskykyään. Karanteenin aikana ulkoinen vertailu, valmentajien ja ohjaajien ohjeet onkin osattava muuttaa sisäisiksi tavoitteiksi ja motivointikeinoiksi. Harjoittelussa on käytettävä mielikuvitusta ja on osattava parantaa suorituskykyään normaalia huonommilla välineilläkin. Meillä on myös valtavasti erilaisia teknisiä sovelluksia, joiden avulla omia suorituksia voi seurata ja niitä voi oppia ymmärtämään paremmin. Tämä kaikki on haasteellista hyvässä mielessä. Kun tästä selvitään, niin lisätään ”resilienssiä” eli osataan joustaa ja kestää, kun tilanteet muuttuvat tästäkin vaikeammiksi.

Yhteisöllisyyden väheneminen on karanteenin selvä seuraus. Meillä on kuitenkin valtavan kehittyneet keinot jakaa kokemuksiamme ja tunteitamme myös karanteenin aikana. Myös liikkumisesta voi tehdä vieläkin sosiaalisempaa kuin se nyt on. Vertailusta ja omien suoritusten näyttämisestä voisimme toki siirtyä toisten tukemiseen ja ”koronavinkkien” jakamiseen. Someyhteisöjä erilaisten liikkujaryhmien tukemiseen kannattaa nyt perustaa. Paikallisia liikuntakohteita voi vinkata naapurustolleen myös somessa.

Korona tuottaa myös valtavan määrän mahdollisuuksia toimia pyyteettömästi ja vastuullisesti. Vanhusten ja muiden koronasta kärsivien ryhmien ruoka- tai muu apu kannattaa tehdä pyöräillen, kävellen tai muuten itse liikkuen. Ikkunoita voi käydä pesemässä, pihoja kunnostamassa, roskia viemässä jne. Avun tarve tullee lisääntymään sitä mukaa, kun viralliset tukijärjestelmät joutuvat koville. Tämä, jos mikä on merkityksellistä liikkumista, josta saa itselleen ja toisille hyvän mielen.

On selvää, että koronalla on yhteiskuntaamme negatiivisia vaikutuksia, mutta sillä voi olla myös erittäin positiivisia vaikutuksia, jos käytämme mielikuvitustamme ja opimme ymmärtämään erilaisten (liikunta)kokemusten merkityksen itsellemme, lähiyhteisöllemme ja koko yhteiskunnalle.

Jk. Digiloikka liikuntaelämässäkin on pikku hiljaa tapahtumassa. Kannattaa klikkailla kiinnostavia sivuja, joista löytyy konkreettisia vinkkejä kotikaranteenin viettoon. Esimerkiksi Vantaa perusti tällaisen sivun (https://tuki.kunnolla.fi/puuhaa/). Pitäkää miehet kunnostanne huolta!

Karanteeniblogissa julkaistaan Miessakit ry:n puheenjohtajana vuosina 2005-2007 toimineen Arto Tiihosen kirjoituksia. Uusien tuotosten lisäksi sarjaan on valikoitu ajankohtaisiin aiheisiin liittyviä tekstejä vuosien varrelta, aina tuoreilla saatesanoilla höystettynä.
”Olen koulutukseltani (liikunta)sosiologi, tohtorikin, mutta elämäntyötäni ovat olleet ja tullevat olemaankin erilaiset ”hyvät hankkeet”, joissa yritetään muuttaa maailmaa ja/tai ihmisiä paremmiksi. ”Akateeminen sekatyömies” lienee sopiva ilmaus ihmiselle, joka pitää kaikki hommia ja kaikkia ihmisiä arvokkaina.”