Valitse sivu

Parisuhteessa koettu väkivalta voi ajaa miehen henkiseen umpikujaan varsinkin, jos yhteisiä lapsia käytetään väkivallan välineenä. Kriisityöntekijä Tommi Sarlin kirjoittaa miesten kokemasta väkivallasta blogissaan.

 

Liian moni mies kokee, ettei hänen kokemuksestaan välitetä

Parisuhteessaan väkivaltaa kokenut mies tulee vastaanotolleni Miessakkeihin Väkivalta Kokeneet Miehet -toimintaan. Vastaanotolle ovat hakeutuneet erityisesti parisuhteessa väkivaltaa kokeneet miehet, ja niin on myös nyt. Vaimo on haukkunut ja mollannut miestään rankasti jo avioliiton aikana. Mies on yrittänyt kestää tilannetta myötäilemällä ja lopulta alistuen, mutta on lopulta hakenut avioeron. Eron jälkeen suhde on tulehtunut entisestään. Exä on tehnyt miehestä perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja vaikeuttanut isän ja lapsen tapaamisia.

Miksi exä haluaa haavoittaa?

Miehen päässä takoo kysymys: miksi exä tekee näin. Mies pelkää, että jos hän puolustaa omaa oikeuttaan tavata lasta, exä tekee tapaamiset entistä vaikeammiksi. Miehen pahin pelko on, ettei hän kohta näe lastaan enää lainkaan. Mies ajattelee, että nainen tulee joka tapauksessa saamaan tahtonsa läpi kääntämällä lapsen ajatukset isäänsä vastaan. Usko siihen, että viranomaiset näkisivät asiassa myös miehen näkökulman, on monella olematonta.

Suunnilleen näin parisuhteessa väkivaltaa kokeneiden miesten kertomukset usein menevät. Miehet hakevat keskusteluapua kovin myöhään, yleensä vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on ajautunut kestämättömäksi.

Lapsi on suuressa vaarassa

Työntekijänä nämä miesten kertomukset herättävät minussa monia ajatuksia ja tunteita. Ajattelen, että parisuhdeväkivallan molemmat osapuolet tarvitsisivat kipeästi keskusteluapua. Suurimmassa vaarassa on kuitenkin lapsi, josta on tullut parisuhteessa kiistakapula ja lyömäase. Jollei lastensuojelu ole jo mukana hajonneen perheen elämässä, lastensuojeluilmoituksen tekemistä joudutaan usein harkitsemaan.

Usein lastensuojelu on jo tietoinen tilanteesta ja olosuhteita on kartoitettu. Usein tämä väliintulo ei kuitenkaan tuota välitöntä parannusta tilanteeseen: tilannetta seurataan. Joskus minusta tuntuu, että hitusen liian kauan.

Suru ja aggressio auttavat eteenpäin

Työntekijänä jaan asiakkaani tunteita, jotka vaihtelevat avuttomuudesta ja toivottomuudesta aina syyllisyyteen ja pelkoon asti. Tämä on usein välttämätön välivaihe siinä, että mies löytää oman surunsa mutta myös suojaavan aggression, jolla hän pystyy puolustamaan aikaisempaa paremmin omia rajojaan.

Tärkeintä on, että miehen ajatukset ja tuntemukset tulevat kuulluksi. Moni mies on tyytyväinen jo pelkästään siihen, että joku haluaa kuunnella ja uskoo, mitä hän sanoo. Liian usein tulee vaikutelma, että miehen kertomaa ei ole otettu todesta vaan se on tullut sivuutetuksi.

Kuulluksi tulemisen kokemuksesta ja omien tunteiden tunnistamisesta alkaa miehen vähittäinen voimaantuminen. Mies alkaa kokea, ettei olekaan täydellisessä umpikujassa. Vaikeassa tilanteessa hän alkaa löytää uusia selviytymiskeinoja, joita hän voi hyödyntää ehkä myös muissa elämän kriisitilanteissa.

Tommi Sarlin
Kirjoittaja tekee kriisityötä miesten parissa.

(Kuva: Lily Banse/Unsplash)

Kirjoitus julkaistu aiemmin Vauva.fi-sivustolla.