Valitse sivu

Miessakit ry:n kehittämispäällikkö Peter Peitsalo käy artikkelissa läpi miehen hyvinvoinnin keskeisiä haasteita ja avun hakemiseen liittyviä kysymyksiä.

Hyvinvointia tarkastellaan monissa yhteyksissä sukupuolisensitiivisestä, ihmisen sukupuolen ja sen vaikutusten huomioivasta näkökulmasta. Tämä on tärkeää, jotta miesten ja naisten hyvinvointiin liittyvät erityispiirteet tulevat näkyväksi ja paremmin ymmärretyksi. Tällöin on mahdollista kehittää uusia työmuotoja ja työn sisältöjä sekä tarjota miehille ja naisille heidän eri elämäntilanteisiin kohdennettua apua. Muun muassa isien kanssa tehtävä työ, miesten eroauttaminen sekä sukupuolisensitiivinen tyttö- ja poikatyö ovat käytännön esimerkkejä siitä, kuinka toimintaa ja työmuotoja on luotu kohderyhmän tarpeet ja erityisyys tiedostaen. Tulokset sukupuolen huomioivasta työstä ovat olleet rohkaisevia ja ne ovat myös nostaneet yleisempään tietoisuuteen näihin liittyviä erityiskysymyksiä.

Miesten hyvinvoinnin haasteita

Suurin osa miehistä voi kohtuullisen hyvin ja kokee elämänlaatunsa hyväksi. Kuitenkin hyvinvointiin vaikuttavat ongelmat jakautuvat eri tavoin miesten ja naisten kesken. Osa psyykkisistä ja sosiaalisista ongelmista sekä näihin liittyvistä oireista esiintyy merkittävässä määrin erityisesti miesten kohdalla.

Miehillä on naisiin verrattuna useammin erilaisia päihteisiin liittyviä ongelmia. 30–44-vuotiaiden miesten ryhmässä alkoholin riskikäyttö on verrattain yleistä ja noin joka kolmas 45–64-vuotias mies on alkoholin riskikäyttäjä. Vuonna 2011 humalahakuisesti joi ainakin kerran viikossa 23 prosenttia miehistä ja 7 prosenttia naisista. Myönteistä kuitenkin on, että 8-9-luokkalaisten, lukion 1. ja 2. luokka-asteen sekä ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opintojaan suorittavien poikien kohdalla kuukausittainen humalajuominen on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt.

Päivittäinen ja satunnainen tupakointi on miesten keskuudessa naisia yleisempää. 30–64-vuotiaista miehistä tupakoivien osuus on noin 20 prosenttia. Kaikista 15–64-vuotiaista miehistä päivittäin tupakoivia on noin 17 prosenttia ja satunnaisesti tupakoivia hieman alle 8 prosenttia. Aiemmin esitetyissä poikien viiteryhmissä päivittäinen tupakointi on kuitenkin ollut laskussa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Miehet tekevät suurimman osan rikoksista. Erityisesti väkivaltarikoksissa miehet ovat myös useammin uhreja; muuten miehet ja naiset kokevat väkivaltaa ja uhkailua lähes yhtä paljon. Henkirikoksissa tilastoja hallitsee syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden miesten keskinäinen väkivalta. Lievemmissä väkivaltatilastoissa miesten osuus tekijöinä vaihtelee 77–84 prosentin välillä. Ryöstörikollisuudessa poliisin tietoon tulleista tapauksista tekijöinä oli lähes yhdeksässä kymmenestä tapauksessa mies.

Miesten itsemurhakuolleisuus on huomattavasti suurempaa kuin naisten. Noin kolme neljästä itsemurhan tehneistä on miehiä. Itsemurhat myös ovat keskeinen kuolemansyy 15–24-vuotiaiden miesten joukossa. Tilastojen mukaan nuorten miesten itsemurhakuolleisuus on viime vuosina vähentynyt, vaikka on yhä edelleen eurooppalaisittain verrattuna korkeaa.

Avioero, työttömyys ja äkilliset muutokset vanhemmuudessa ovat merkittäviä riskitekijöitä miehen hyvinvoinnille. Miehille melko tyypillinen tapa käsitellä tämän kaltaisia tilanteita synnyttää usein lieveilmiöitä, jotka heikentävät hyvinvointia entuudestaan. Miestyön kokemusten perusteella näyttää myös siltä, että monilla miehillä on kriiseissä melko samankaltaisia ajatuksia ja kokemuksia. Itsetuntoon, lasten ja perheen hyvinvointiin sekä omaan vanhemmuuteen liittyvät kysymykset ovat tyypillisiä. Tunteista syyllisyys, epäonnistuminen, huoli ja häpeä ovat usein vahvasti läsnä.

Hyvinvoinnin sukupuolittuneisuuden taustalla on useita psykologisia, sosiaalisia ja fysiologisia kasvuun ja kehitykseen sekä eri elämänvaiheisiin liittyviä tekijöitä. Monen miehen kohdalla erilaisiin kriiseihin ja hankaliin elämäntilanteisiin liittyvää tunnekuormaa lisäävät perinteiset miehiin kohdistuvat vahvuuden, itsenäisyyden tai rationaalisuuden odotukset. Ristiriita vallitsevan tilanteen ja miehen kokemien maskuliinisten odotusten kanssa lisää tilanteen stressaavuutta ja vaikeuttaa asian käsittelyä toisten kanssa. Omasta tilanteesta ja tunteista on vaikea puhua muille, mikäli kokee, ettei pysty täyttämään miehelle kuuluvia odotuksia.

Miesten hyvinvointiin vaikuttaa myös se, minkälaiseksi heidän sosiaalinen pääomansa on muodostunut. Eri lähteiden mukaan miesten ja naisten sosiaalinen pääoma on laadultaan erilaista. Sosiaalista pääomaa tarkasteltaessa 30–54-vuotiaiden joukossa, miehet osallistuvat naisia enemmän kerho- ja yhdistystoimintaan. Sen sijaan miehet tapaavat viikoittain vähemmän ystäviä tai sukulaisia, luottavat vähemmän toisiin ihmisiin ja vastavuoroisuuteen. Lisäksi 10–65-vuotiaiden joukossa miehet ovat enemmän yksin ja viettävät vähemmän aikaa perheen kanssa.

Sosiaalisen pääoman voi jakaa kahteen eri ulottuvuuteen: sitovaan ja silloittavaan. Näistä erityisesti sitovalla pääomalla on merkitys sosiaalisen tuen lähteenä. Miesten kohdalla sosiaalinen pääoma rakentuu enemmän silloittavaksi, mikä osaltaan luo haasteita käsitellä erilaisia aikuisiän kriisejä tai muita äkillisiä ja suuria elämänmuutoksia omissa ihmissuhteissa. Miesten kansa tehty työ antaa viitteitä siitä, että miehiltä puuttuu usein sen kaltaisia suhteita, joissa arjessa tapahtuva keskinäinen ja varhainen tuki toteutuisi riittävällä tasolla. Monen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää avun hakeminen joko vertais- ja vapaaehtoistoiminnasta tai ammatillista apua tarjoavalta taholta.

Miesnäkökulma avun hakemiseen

Miehillä on naisiin verrattuna enemmän haasteita hakea apua erilaisiin henkilökohtaisiin vaikeuksiin tai kuormittaviin elämäntilanteisiin. Sillä, onko kyse kavereilta tai ystäviltä haettavasta avusta, matalan kynnyksen vertaistuesta tai ammatillisesta avusta, ei välttämättä ole suurta eroa. Tutkimusten mukaan merkittävä osa psyykkistä kuormittuneisuutta kokevista miehistä ei ole palveluiden piirissä. Yleistä myös on, että apua haetaan usein vasta silloin, kun ongelmat ovat pitkittyneet ja erityisesti tunnetasolla monimutkaistuneet.

Yksittäisen miehen kohdalla avun hakemiseen liittyvät haasteet saattavat näyttäytyä esimerkiksi asiakkuuteen tai työskentelyyn liittyvänä passiivisuutena tai jopa suoranaisena vastentahtoisuutena. Omaa kokemusta ja näkemystä ei välttämättä haluta tuoda julki, koska ei ole varmuutta siitä, minkälaiseen lopputulokseen se johtaa. Osalla miehistä on myös vahvat ennakkoluulot apua ja tukea tarjoavia organisaatioita kohtaan, mistä johtuen heidän asennoitumisensa työskentelyyn on helposti puolustuskannalla oloa. Asiakkuuden alkuun liittyviä haasteita voidaan kuitenkin vähentää, kun miehelle syntyy riittävä varmuus siitä, että työskentelyssä huomioidaan myös hänen näkökulmansa ja kokemuksensa käsiteltävästä asiasta.

Apua itselleen hakenut mies on yleensä sekä motivoitunut että kykenevä sitoutumaan henkisesti vaativaan työskentelyprosessiin. Palveluiden kohdentaminen miehille helpottaa usein avun hakemista. Erityisenä haasteena miesten kohdalla kuitenkin on juuri yllä esitetty asia; kuinka saada miehet hakemaan apua riittävän aikaisessa vaiheessa joko ammattilaisilta tai ystäviltään. Miesten kohdalla avun hakemiseen liittyykin kaksi keskeistä kysymystä, joita he usein tiedostamattomasti käyvät läpi. Nämä kysymykset kytkeytyvät sen hetkisen ongelman luonteeseen ja avun hakemisen mahdollisiin negatiivisiin seurauksiin.

Tulkinta avun tarpeen luonteesta on keskeisessä asemassa siinä, kuinka helppoa tai hankalaa avun hakeminen on. Kulloisellakin ympäristöllä on merkitystä siinä, kuinka normaalina tai yleisenä mies eri ongelmia pitää. Mikäli ongelma nähdään luonnollisena elämään kuuluvana asiana, on siihen helpompi hakea apua. Tulkinta epänormaaliudesta on riski itsetunnolle. Itsetuntoon vaikuttaa heikentävästi, mikäli käsiteltävä asia mielletään olennaisesti omaan persoonaan kuuluvaksi tai mikäli se muodostaa ristiriidan vallitsevan mieskuvan kanssa.

Avun hakemisen seuraukset pohdituttavat usein miestä. Keskeinen kysymys on, kuinka läheisiksi mielletyt tai omaan viiteryhmään kuuluvat miehet reagoivat avun hakemiseen. Mikäli apua tarvitseva mies tulkitsee toisten suhtautuvan avun hakemiseen kielteisesti, ei apua omaan tilanteeseen ole helppo hakea. Myös asiasta puhumista toisille vältetään, koska oletettavasti toisetkaan eivät vastaavassa tilanteessa tekisi niin. Viiteryhmän arvomaailma vaikuttaa siis vahvasti myös siihen, millä tavalla miehet toimivat tarvitessaan itselleen apua.

Mies asiakkaana

Miesnäkökulmaisen työn yksi keskeisimmistä osa-alueista on huomion kiinnittäminen tapaan, jolla miehet tulevat kohdatuksi. Kohtaamiseen vaikuttaa miehen itsensä lisäksi ammattilaisen henkilökohtainen, ammatillinen ja organisatorinen viitekehys, joiden kautta yksittäinen mies mutta myös mieheys tulevat määritellyiksi. Siinä missä henkilökohtainen viitekehys pohjautuu eletylle elämälle ja omille kokemuksille, ammatillinen ja organisatorinen viitekehys rakentuvat erilaisten koulutustaustojen, perustehtävien ja aiemmin asiakkaina olleiden miesten kanssa tehdyn työn perustalle.

Sukupuolisensitiivisesti miehiä kohtaavan työtavan kehittämiseksi on tärkeätä pohtia, minkälainen käsitys itsellä ja organisaatiossa miehistä on ja kuinka tämä näyttäytyy miesten kanssa työskentelyssä. Sillä, määrittyykö asiakkaana oleva mies ensisijaisesti vaikkapa mieheksi, ihmiseksi, pahantekijäksi tai voimavaraksi, on suuri merkitys työn laadun ja tuloksellisuuden kannalta. Ohessa esitetään muutamia kirjallisuudesta ja koulutuksista esiin nousseita stereotyyppisiä tapoja, joilla miehet ovat tulleet asiakkuudessaan määritellyiksi.

Poissaoleva mies Useissa tapauksissa miehen asiakkuus saatetaan nähdä nimenomaan poissaolevuutena. Mies joko ei osallistu yhteisiin tapaamisiin tai hän osoittautuu passiiviseksi ongelman käsittelyssä. Syitä poissaolevuuteen on löydettävissä sekä miehistä itsestään että myös työkäytänteissä, joissa miehen asiakuutta ei huomioida tai merkitystä asiakkuuden kannalta ei tunnisteta riittävästi. Työntekijöiden kokemia haasteita ovat yhteyden saaminen mieheen sekä työskentelyyn osallistumisen merkitykseen liittyvä motivointi.

Muutosta tarvitseva mies Joissain tilanteissa asiakkuutta saattaa määritellä muiden, kuin miehen itsensä, esiin nostama tarve miehen muuttamiselle. Tarpeet saattavat liittyä esimerkiksi parisuhteeseen, miehen käytökseen tai vanhemmuuteen. Näissä tilanteissa asiakkuus saattaa olla haastavaa, mikäli mies itse ei jaa muiden näkemystä mahdollisesta muutoksen tarpeesta. Tällöin miehen näkökulman selvittäminen sekä mahdollinen motivoiva keskustelu auttavat usein pääsemään eteenpäin.

Mies isänä Miehen näkeminen isänä ja isyyden merkityksen esiin nostaminen on usein myönteistä. Nämä toimivat hyvinä työskentelynavauksina ja mahdollistavat usein myös haastavimpienkin asioiden käsittelyn. On myös hyvä muistaa, että suuret muutokset elämässä, kuten esimerkiksi avioero, muuttavat isyyttä ja vaikuttavat isyyden kokemukseen. Näissä tilanteissa isyyden huomioiminen ja tuki on keskeistä.

Väkivaltamies Miehen aggressiivinen käytös asiakastilanteessa tai mahdollinen aiempi syyllistyminen väkivaltaan vaikuttaa vahvasti mielikuvaan, joka työntekijälle miehestä syntyy. Haastava käytös tai tiedossa oleva väkivaltaongelma herättää yleensä vahvoja pelon ja ahdistuksen tunteita, joilta ihmiset tyypillisesti pyrkivät suojaamaan itsensä. Asiakkuuden kannalta haasteellista on se, että väkivaltaongelma mielletään helposti koko ihmistä leimaavaksi ominaisuudeksi. Riskinä on, että mies tulee nähdyksi ainoastaan haastavan käytöksen, ei sen takana olevien henkilökohtaisten ongelmien kautta.

Tavallinen mies Monet apua itselleen hakevat miehet ovat loppujen lopuksi melko tavallisia. Osalla saattaa olla haasteita päihteiden, parisuhteen tai mielenterveteen liittyvien kysymysten kanssa. Jotkut tuovat enemmän negatiivisia tunteita esille kuin toiset, osa voimakkaammin kuin toiset. Usein avun hakemisen tilanteessa miehellä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus puhua asiasta ja siihen liittyvistä tunteista. Tällöin tilan antaminen miehen tunteille ja tavalle käsitellä asioita on olennaista tilanteen läpikäymiseksi.

Mieserityistä apua miehille

Mieserityisyyden huomiointi osana auttamistyötä ja sen suunnittelua madaltaa miesten avun hakemisen kynnystä ja tukee miehen kanssa työskentelyä. Mieserityisyyttä tarkastellaan tässä yhteydessä palveluiden kohdentamisen, palveluiden saatavuuden, miesnäkökulmaisen työskentelyn sekä työntekijän mieserityisen osaamisen kautta.

Palvelun kohdentaminen miehille helpottaa asiakkaaksi hakeutumista. Monet miehet etsivät tietoa erilaisiin elämän haastaviin kysymyksiin internetistä. Miessakit ry:n keräämän palautteen mukaan monet miehistä hakeutuivat asiakkaiksi nimenomaan siksi, koska palvelu oli kohdennettu miehille. Tämä on myös koettu yhteydenottoa helpottavaksi tekijäksi.

”Tuntui turvalliselta ottaa yhteyttä miesten kanssa työskenteleviin. Madalsi kynnystä soittaa.”

Palvelun saatavuus korostuu usein miesten kohdalla. Yhteydenoton helppous esimerkiksi sähköpostitse tai internetissä olevan yhteydenottolomakkeen avulla on tärkeää. Monen miehen pitkittäessä ensimmäistä yhteydenottoa, on yhteydenottoon vastaaminen ja mahdollisen ajan saaminen nopeasti tärkeää.

”Selkeä ja informatiivinen nettisivusto ja suorat numerot asiakaspalveluhenkilökunnalle.”

”Projekti ihmisen kanssa oli helppo kommunikoida jo puhelimessa kun soitin ensimmäistä kertaa sopiakseni että tulen käymään. Jäi oikeesti tosi hyvä fiilis ja olotila ensimmäisestä kontaktista.”

Miehiltä saatujen palautteiden mukaan se, että työskentely perustuu (myös) miehen näkökulmalle, on tärkeää. Monet miehet ovat kertoneet kokeneensa ulkopuolisuutta esimerkiksi tilanteissa, joissa koko perhe on ollut asiakkaana. Sekä henkilökohtaisissa, pari- ja koko perheen yhteisissä tapaamisissa miehen näkökulman huomioiminen vaikuttaa myönteisesti työskentelyyn. Kuulluksi tuleminen, osallisuus ja mahdollisuus pohtia tilannetta, on tärkeää ja hyvinvointia edistävää.

Työntekijän mieserityinen osaaminen on ymmärrystä mieheydestä sekä miehille tyypillisistä avun hakemiseen liittyvistä kysymyksistä kulloisessakin tilanteessa. Mieserityisen osaamisen olleessa yksi työn viitekehyksistä, ammattilainen pystyy peilaamaan yksittäisen miehen tilannetta laajempaan kokonaisuuteen. Tämä antaa lisää välineitä miehen kokemuksen syvällisempään ymmärrykseen ja yhteiseen työskentelyyn.

Suurin osa miehistä käyttää muita kuin mieserityisiä tai erikseen miehille suunnattuja palveluita muun muassa miehille kohdennettujen palveluiden rajallisuudesta johtuen. Isolle osalle miehistä ammattilaisen mieserityinen osaaminen ja suoraan miehille kohdennettu apu on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Kiinnittämällä huomiota hyvinvoinnin sukupuolisidonnaisiin erityispiirteisiin, mieserityiset ongelmat eri yhteyksissä tulevat aiempaa enemmän näkyviksi. Näkyväksi tekeminen kasvattaa yksilöiden – työntekijöiden ja asiakkaiden – sekä organisaatioiden sukupuolisidonnaista hyvinvointiosaamista.

 

LÄHTEITÄ

Addis M. & Mahalik J. 2003. Men, masculinity and the context of help seeking. American psychologist. Vol 58, no. 1, 5-14mie

Findikaattori. www.findikaattori.fi Luettu 20.6.2015

Hanifi R. 2015. Sosiaaliset suhteet järjestäytyvät uudelleen. tieto&trendit 1/2015. http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/100/ Luettu 28.7.2015

Heinonen J. 2006. Työläismies ahdingossa?: kolme miessukupolvea rakenne-muutosten Suomessa. Helsinki: Yliopistopaino

Helldán A. & Helakorpi S. 2015. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2014. Raportti 6/2015. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy

Hellstén S & Salonen S. 2011. Havaintoja isien kohtaamisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Työpapereita 2/2011. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto, Miesten keskus

Koskinen S., Lundqvist A. & Ristiluoma N. (toim.) 2012. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. Raportti 68/2012. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2014. Rikollisuustilanne 2013 – Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 26. Helsinki: Tammerprint Oy

Palmu A. 2006. Neljä teesiä miestyöstä. Teoksessa: Sanasta miestä: kokemuksia miesten kriisityöstä. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. 72–78

Putnam R. 2000. Bowling alone. – The collapse and revival of American community. New York : Simon & Schuster London

Rimpelä M. 2007. Hyvinvointiosaaminen ja sukupuoli. Teoksessa: Kotro A & Sepponen H. Mies vailla tasa-arvoa. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 100–108

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskysely. Peruskoulun 8. ja 9. luokan poikien hyvinvointi 2004/2005─2013 https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset Luettu 28.7.2015

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskysely. Lukion 1. ja 2. luokan poikien hyvinvointi 2004/2005─2013 https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset Luettu 28.7.2015

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskysely. Ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden poikien hyvinvointi 2008/2009─2013 https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset Luettu 28.7.2015

Pulli J. 2006. Johdanto. Teoksessa: Sanasta miestä: kokemuksia miesten kriisityöstä. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. 7–9

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2012. Päihdetilastollinen vuosikirja 2012 alkoholi ja huumeet. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy

Valkonen J. & Lindfors O. 2012 Perinteinen maskuliinisuus miesten psykoterapian haasteena. Psykoterapia (2012), 31 (4), 330-347