Valitse sivu

Miessakit ry:n isätyöntekijät Ilmo Saneri ja Timo Tikka sekä kehittämispäällikkö Peter Peitsalo tarkastelevat artikkelissaan isyyttä ja sen merkitystä hyvinvoinnin rakentumisen kannalta. Tekstissä kuvataan myös isien kanssa tehtävää työtä.

Ensimmäisen lapsen syntymän odottaminen vaikuttaa voimakkaasti vanhemmuuteen kasvuun. Vanhemmuus ei kuitenkaan synny hetkessä eikä ole pysyvä ominaisuus, vaan se on elinikäinen prosessi, joka muotoutuu yksilön ja ympäristön keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Lapsen syntymä herättää tulevissa vanhemmissa omat kokemukset lapsuudesta ja omista vanhemmista, mikä puolestaan vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi vanhemmuus muotoutuu. Tuki vanhemmuuteen kasvussa sekä mahdollisuus keskustella ja puhua tähän liittyvistä ajatuksista ja tunteista on ensiarvoisen tärkeää. Isät ja miehet tarvitsevat mahdollisuuksia myös keskinäiseen vertaisuuteen perustuvaan ajatustenvaihtoon ja tukeen.

Yhteiskunnallisten muutosten myötä miehillä on uusia mahdollisuuksia toteuttaa miehisyyttään ja keskittyä isyyteen. Tämä on lähtökohtaisesti ollut myönteinen asia niin lapsen, vanhemmuuden, hyvinvoinnin kuin tasa-arvonkin näkökulmasta. Kuitenkin muutos on tuonut mukanaan uusia haasteita, joihin vastaaminen edellyttää uuden oppimista; oppimisen tarve liittyy sekä miehiin itseensä että isien kanssa työskenteleviin ammattilaisiin.

Isyyden kehitys

Isänä oleminen ja isyyteen liittyvät ideaalit ovat muuttuneet. Etäisemmän isyyden sijaan nykyisessä vanhemmuuskeskustelussa isiä rohkaistaan osallistumaan lastensa elämään sekä kannustetaan luomaan läheisiä emotionaalisia suhteita lapsiinsa. Kuitenkaan isyyden muutosta ei tutkimusten valossa voida pitää yksinkertaisena prosessina, jossa perinteisestä perheen päänä ja leiväntuojana toimivasta miehestä on ajan myötä muotoutunut läheisessä emotionaalisessa suhteessa lastensa kanssa oleva omatoiminen isä. Miehet ovat aikaisemminkin toteuttaneet isyyttä hyvin eri tavoin; osa isistä on edustanut osallistuvaa ja aktiivista vanhemmuutta, osan ollessa etäisempiä.

Yleisellä tasolla voidaan todeta isyyden muutoksen olevan sidoksissa sekä yhteiskunnan rakenteellisiin että miehenä olemisen muutoksiin. Muutokset ovat lisänneet miesten mahdollisuuksia osallistua vanhemmuuteen heti pikkulapsivaiheessa. Vanhemmuuteen liittyvän roolin vahvistuminen on osaltaan vaikuttanut myös mieheyden muutokseen ja lisännyt miesten mahdollisuuksia jakaa toisten kanssa henkilökohtaisiksi ja emotionaalisesti koskettaviksi koettuja asioita. Tämä muutos on selkeimmin havaittavissa erityisesti nuoremmissa miehissä sekä heidän tavoissaan asettua keskinäisiin sosiaalisiin suhteisiin.

Tutkimuksissa isyyksiä ja miehisyyksiä on jaettu eri luokkiin, jotka kuvaavat tietyntyyppistä miestä tai isää. Luokitusten pohjalta tässä käsitellään neljää erityyppistä isää: poissaolevaa, perinteistä, avustavaa ja osallistuvaa, jotka kukin edustavat erilaisia arvoja sekä tapoja asettua vanhemmuuteen. Isyyden muutosta voidaan myös peilata erilaisiin miehisyyksiin, jotka osaltaan ovat sekä vaikuttaneet isyyteen että muuttuneet isyyden muutosten myötä.

Toisella maailmansodalla ja sen jälkeisellä jälleenrakennuksen ajalla oli merkittävä vaikutus suomalaiseen mieheen ja isyyteen. Sodan aikana miehet olivat hyvinkin pitkiä aikoja poissa kotoa ja saivat harvoin mahdollisuuden olla lastensa kanssa. Sotaan liittyvät traumaattiset kokemukset vaikuttivat merkittävästi muun muassa siihen, millä tavalla miehet pystyivät asettumaan isän rooliin sekä luomaan ja ylläpitämään emotionaalisesti läheisiä suhteita lapsiinsa. Sotatoimet, sodan aiheuttamien tunnekokemusten psykologisen käsittelyn haastavuus sekä sodan jälkeinen jälleenrakennuksen aika työhön liittyvine velvoitteineen rajoittivat miesten mahdollisuuksia osallistua vanhemmuuteen ja lasten elämään. Tämänkaltaisesta isyydestä voidaan käyttää termiä poissaoleva isyys.

Perinteisen isyyden käsitteellä viitataan usein mieheen, jonka vanhemmuus on tyypillisesti vähemmän osallistuvaa ja hoivaan keskittyvää kuin äidin. Isän ja lapsen vuorovaikutuksessa korostuu hoivan sijaan enemmän muunlainen toiminta, kuten pelaaminen tai mukaan otto perinteisesti miesten työksi luokiteltuihin kotitöihin. Tekemiseen painottunut vuorovaikutus ei sinänsä ole huono asia, sillä useat miehet ovat kertoneet, kuinka hienoja hetkiä he viettivät isänsä kanssa yhdessä tehden, vaikkakaan keskusteluja ei välttämättä käyty. Perinteiseen isyyteen liittyy usein myös käsitys sukupuolten välisestä työnjaosta, jossa mies keskittyy ensisijaisesti työhön ja perheen taloudellisen tilanteen turvaamiseen naisen jäädessä kotiin hoitamaan lasta. Huomioitavaa on, että suomalaisessa yhteiskunnassa tämänkaltainen leiväntuoja-isyys ei koskaan ole ollut erityisen yleinen ilmiö. Naisen tehtäviin on kotitöiden ohella tyypillisesti kuulunut myös työskentely kodin ulkopuolella. Tähän on vaikuttanut muut perheiden toimeentuloon liittyvät kysymykset sekä ajatus siitä, että naiset osallistuvat palkkatyöhön osana muita perhevelvollisuuksia.

Yhteiskunnallisen kehityksen ja sukupuolten välisen tasa-arvoistumisen myötä perinteistä isyyttä ja mieheyttä alettiin tarkastella kriittisesti. Syynä tähän oli osin se, että vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä, pääasiallinen vastuu perheen arjen pyörittämisestä jäi ensisijaisesti naisille. Äitien kokemaa kaksinkertaista työtaakkaa (työ kotona ja sen ulkopuolella) lähdettiin purkamaan haastamalla miehiä aiempaa vahvempaan vastuunottoon vanhemmuudesta. Haasteena tässä kuitenkin oli muun muassa vanhemmuuden psykologisoitumisen myötä noussut ajatus äidin ja lasten erottamiseen liittyvistä haitoista, mikä osaltaan nosti äitiyden merkityksen huomattavasti isyyttä suuremmaksi. Tämä varmasti vaikutti siihen, että miesten asema isänä ei välttämättä päässyt kehittymään äidin kanssa tasaveroiseksi vanhemmaksi, vaan muotoutui enemmän äitiä avustavaksi.

Vanhemmuuden tasavertaisuus ja tietoisuus isyyden merkityksestä lasten kasvussa ja kehityksessä sekä yleisessä hyvinvoinnissa on lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla. Useat tutkimukset sekä yliopisto- että terapiamaailmasta osoittavat osallistuvan isyyden tukevan myönteisesti lapsen psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Tämän tietoisuuden myötä isiä on myös alettu tukemaan aikaisempaa laajemmin niin sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden toimesta kuin yhteiskunnallisten rakenteidenkin isyyttä huomioivilla muutoksilla. Näillä toimilla tuetaan isien rakenteellisia, psykologisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia osallistua aiempaa tasaveroisemmin vanhemmuuteen heti lapsen syntymän jälkeen.

Isyys eri-ikäisten lasten kanssa

Isän merkitys lapsen kehitykselle on suuri. Eri kehitysvaiheissa isän tehtävät ovat osin yhteneväiset äidin kanssa ja osin erilaiset. Isä toimii lapsille usein ensisijaisena miehisenä roolimallina ja näyttää mallia myös heikkouksien ja niiden käsittelyn suhteen. Isätyöstä saatujen kokemusten mukaan, suurin osa isistä pyrkii tekemään parhaansa, mutta myös virheitä sattuu. Harva virhe kuitenkaan on peruuttamaton tai liian suuri. Seuraavassa on käyty läpi isyyden haasteita lapsen kasvu ja kehitys huomioiden. Painotus on erityisesti niissä näkökulmissa, joita miehet itse ovat elämästään ja vanhemmuudestaan tuottaneet.

Vauvaikäisen kanssa isän läsnäolo on hyvinvoinnin kannalta merkittävää. Isän viettäessä aikaa lasta hoitaen ja tämän kanssa leikkien, lapsi oppii tunnistamaan isänsä ja saa mahdollisuuden kahdenvälisen suhteen luomiseen. Nämä vahvistavat isän ja lapsen keskinäistä kiintymystä ja vuorovaikutusta, jotka puolestaan vaikuttavat myönteisesti hyvinvointiin. Jaettu vanhemmuus edellyttää kuitenkin sekä omaehtoisuutta isiltä että isyydelle tilan antamista äideiltä. Monesti isät ovat kertoneet kokeneensa ulkopuolisuutta vanhemmuudessa huomion kohdentuessa vahvasti äitiin ja lapseen tai äidin antaessa isälle liian vähän mahdollisuutta olla itsenäisesti vanhemman roolissa. Isätyössä keskeisimpiä tarpeita onkin sekä isän ja lapsen vuorovaikutuksen tukeminen että isän roolin ja merkityksen vahvistaminen niin isien kuin hyvin toimivan yhteisen vanhemmuuden näkökulmasta.

Leikki-iässä lapsen omatoimisuus kasvaa ja hän tutustuu kehoonsa monin eri tavoin. Isien yksi erityislaatu näyttäytyy muun muassa heidän tavassa leikkiä, jossa toiminnallisuus, laajat liikeradat ja hallittu ”vaaran tunne” korostuvat. Isien tapa leikkiä rikastuttaa lapsen elämää monin tavoin ja tarjoaa äiteihin verrattuna osin erilaisia vuorovaikutussuhteita. Isän läsnäolo ja aikuisuus leikki-ikään kuuluvissa kehitysvaiheissa tuottaa lapselle turvallisuutta sekä konkreettisesti että lapsen mielikuvien tasolla. Leikki-ikäisen lapsen kanssa isän tärkeä tehtävä on löytää toimivia tapoja olla yhdessä ja toteuttaa niitä. Isän ei myöskään pidä toteuttaa itseään lapsensa kautta, vaan tukea lasta toteuttamaan itseään isän myötävaikutuksella.

Kouluikäisen lapsen elämässä isän riittävä läsnäolo ja hyväksyvä suhtautuminen vahvistavat lapsen myönteistä minäkokemusta. Lapsen lisääntynyt itsenäisyys lisää kuitenkin isien kertomuksien mukaan haastetta luottaa lapsen kykyyn huolehtia tietyistä toimista itsenäisesti. Isät pohtivat myös, millä tavoin he voivat vahvistaa lapsen itseluottamusta sekä tukea itsenäisyyttä ja lapsen sosiaalisia suhteita. Vaikka kouluikäinen onkin monella tapaa jo hyvin itsenäinen ja omatoiminen, tarvitsee hän kuitenkin aikuisen läsnäoloa. Miehen yksi keskeisimmistä tehtävistä onkin olla turvallisen aikuisen miehen mallina, josta hyötyvät niin tytöt kuin pojat sisäistäessään myönteisen isä-/mieskokemuksen.

Murrosikä haastaa vanhemmat pohtimaan rooliaan ja säilyttämään aikuisuutensa lapsen tunnekuohuissa. Riittävästi läsnä oleva ja aikuisuutensa säilyttävä isä tukee niin poikien kuin tyttöjenkin murrosikään liittyvien kehitystehtävien läpikäymistä. Pojan kanssa isän yksi keskeisimmistä tehtävistä on säilyttää oma roolinsa sellaisena, että poika voi itsenäistyessäänkin säilyttää ja osin myös vahvistaa samaistuksensa isään ja miehenä olemiseen. Tytöt puolestaan tarvitsevat isältä hyväksyntää omalle naiseudelleen sekä esimerkkiä siitä, kuinka mies on hyvällä tavalla naisen (tytön äiti tai miehen uusi kumppani) kanssa parisuhteessa.

Aikuisuuteen siirtymiseen liittyy usein asepalvelus, kotoa pois muutto, opiskeluiden tai töiden aloittaminen sekä näistä syntyvät selviytymisen kokemukset. Yhteiskunnan silmissä isä ja lapsi ovat kumpikin aikuisia, mutta lapsen ja vanhemman välinen suhde on silti aina erityislaatuinen. Parhaiten isä ylläpitää hyvää suhdetta lapseensa sopeutumalla uuteen asemaan aikuisen lapsen rinnalla ja hyväksymällä lapsen päätäntävallan ja vastuun omasta elämästään.

Isien kanssa tehtävä työ

Isyyteen ja äitiyteen liittyvät erot ovat yksi syy isien kanssa tehtävän työn tarpeellisuudelle. Näistä eroista merkittävimpiä ovat isien ja äitien rooleihin liittyvät osin erilaiset yhteiskunnalliset odotukset, olemassa olevien palveluiden painottuminen ensisijaisesti äitejä ja lapsia tukeviksi sekä vanhemmuuteen liittyvän kehitysprosessin erilaisuus miesten ja naisten kesken. Esimerkiksi odotusaikana miehen ja naisen kokemukset ovat jo lähtökohdiltaan erilaiset. Raskauden myötä äidin tuntemukset ovat hyvin kehollisia, kun taas isän kokemukset rakentuvat enemmän ajatusten ja mielikuvien tasolla sekä myötäelämällä äidin tuntemuksia. Miesten onkin helpompi keskittyä kodin rakentamiseen; miettiä mahdollista auton vaihtoa perhemalliseen, tutkia turvaistuimia tai varustaa kotia sopivammaksi tulevalle vauvalle. Samalla näitä asioita pohtiessaan miehet käyvät mielessään läpi omia tunteitaan ja löytävät myös uusia; hoivaan ja suojelemiseen liittyviä sekä erilaisia pelkoja tulevasta.

Miehen ei välttämättä ole helppo ottaa puheeksi kaikkia odotusaikaan liittyviä tunteita ja ajatuksia puolison tai jonkun muun läheisen kanssa. Yhteiskunnassamme liitetään edelleenkin äidiksi ja isäksi tulemiseen vahvoja ennakko-odotuksia suuresta onnen tunteesta, ilosta ja positiivisesta muutoksesta. Kuitenkin vanhemmuuteen liittyy myös erilaisia kieltämisen, epäilyksen, pelon ja vihan, pettymyksen ja epätoivon tunteita. Myös isille on hyvä antaa tilaa ja lupa näiden tuntemusten läpikäyntiin.

Isät tarvitsevat ajoittain tukea omien tunteidensa käsittelyyn sekä vanhemmuuteen liittyvään kasvuun. Jotta tuki mahdollistuisi riittävän hyvin, on isyyttä sekä isien ja lasten keskinäistä suhdetta ymmärrettävä riittävästi. Isyyden merkityksen selkiinnyttämisen ja vahvistamisen kannalta isyyteen liittyviä emotionaalisia ja toiminnallisia puolia on tuotava laajemmin ja yksityiskohtaisemmin näkyväksi myös yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Isäryhmät isyyden sanoittajana ja vahvistajana

Yksi isäryhmien syntyyn vaikuttanut havainto oli se, että kulttuuriset tavat käsitellä vanhemmuutta ovat isyyden näkökulmasta olleet usein yksiulotteisia ja pelkistettyjä. Tämä herätti kysymyksen, onko isyyden luomiselle ja pohtimiselle riittävästi tilaa ja onko isäksi tulevilla mahdollisuuksia ja paikkoja, joissa he voivat pohtia isäksi tulemistaan? Miehiltä tulleen palautteen mukaan isät voivat jäädä myös helposti syrjään asioidessaan neuvoloissa. Äidin kanssa asioita käydään paljon läpi, mutta isältä kysytään harvemmin havaintoja lapsen kehittymisestä. Ulkopuolisuuden kokemukset ja miesten vähäiset mahdollisuudet jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan perheen ulkopuolella saattavat synnyttää yksinäisyyden ja osattomuuden kokemuksia, jotka voivat pahimmillaan näkyä isyyden heikentymisenä ja perheiden hajoamisina.

Isäryhmien perustamisen lähtökohtana on isyyden vahvistamisen ohella mieheyteen ja isyyteen liittyvien roolien näkyväksi tekeminen ja tutkiminen. Isäksi kasvu mahdollistuu paremmin, kun isyyteen liittyviä tekijöitä käsitellään avoimesti ja luottamuksellisesti toisten, vastaavassa tilanteessa olevien miesten kanssa. Yhteisen todellisuuden, ajatusten ja kokemusten jakaminen mahdollistaa kasvamisen ja kehittymisen isänä. Myös nyky-yhteiskunnassa miehiin ja isiin suuntautuvien haasteiden ja paineiden kohtaaminen helpottuu.

Isäryhmien tukiessa siihen osallistuvia miehiä aktiiviseen isyyteen, muuttuu ryhmien ympärillä käytävä yhteiskunnallinen keskustelu monivivahteisemmaksi puheeksi isyydestä ja sen merkityksestä. Isäryhmien keskeisten tavoitteiden mukaan ryhmätoiminnan avulla luodaan miehille paremmat mahdollisuudet tulla mukaan lapsen hoitoon sekä kasvatukseen heti alusta lähtien ja parannetaan valmiuksia vuoropuheluun isän ja äidin välillä.

Isyyttä tukemalla tuetaan koko perhettä

Isyyden tukeminen edistää miesten hyvinvointia sekä täydentää äidin ja lapsen kanssa tehtävää työtä. Vaikka isyyden tukeminen lähtee yksilöllisestä näkökulmasta, isien omista subjektiivisista kokemuksista ja tarpeista, on isän, äidin ja lapsen suhde syytä nähdä kolmenkeskisenä suhteena. Kun kaikki osapuolet ovat tarkoituksenmukaisessa suhteessa keskenään, tuo se hyvinvointia koko perheelle.

Hyvän kokonaisuuden rakentaminen edellyttää oman roolin ja aseman selkiinnyttämistä. Äiti ja isä määrittävät äitiytensä ja isyytensä ollessaan yhdessä ja erikseen arkisissa toimissa lapsensa kanssa. Äiti antaa sanoin ja teoin merkityksiä isyydelle ja isä tekee samoin äitiyden suhteen. Isien kanssa tehtävän työn myötä voi saada eväitä tähän kolmion keskinäiseen vuoropuheluun. Lisäksi isä voi paremmin sanoittaa vanhemmuuttaan, mikä tukee vanhemmuuden luomista perheen sisällä.

Isätyö perheen arjen tukena

Isiä tukemalla luodaan parempia edellytyksiä työn ja perheen yhteensovittamiselle. Yksi hyvän isyyden toteuttamisen ja hyvinvoinnin haasteista liittyy miehen mahdollisuuksiin yhdistää toimivalla tavalla työ ja perhe-elämä. Pikkulapsivaiheessa eräs tyypillisimmistä perheiden kokemista ongelmista nivoutuu nimenomaan ajankäyttöön sekä tähän läheisesti liittyviin vanhempien keskinäiseen työnjakoon. Huolimatta siitä, että isät ja äidit jäävät lähes yhtä usein kotiin hoitamaan sairasta lasta, isät käyttävät huomattavasti vähemmän vanhemmille yhteisesti suunnattuja perhevapaita. Osasyy tähän löytyy varmasti miesten omista asenteista, mutta myös kulttuurisista vanhemmuuteen ja lastenhoitoon liittyvistä olettamuksista, jotka osin määrittävät sitä, kuinka esimerkiksi työelämässä suhtaudutaan miesten pitämiin perhevapaisiin.

Miessakit ry:n toteuttamissa perhevalmennuksen isäosioissa työn ja perheen yhteensovittamista käsitellään tapaamisessa ennen lapsen syntymää. Tarkoituksena on keskustella ja myös antaa informaatiota isien perhevapaista ja niiden käytöstä. Synnytyksen jälkeen tapaamisen teemana on muun muassa perheystävällisyys työpaikalla. Tällöin keskustellaan, kuinka vapaiden käyttäminen on onnistunut ja mitkä asiat ovat siihen vaikuttaneet. Isille kohdennetuista osioista saatujen palautteiden mukaan, monet isät ovat kokeneet antoisaksi ja myös silmiä avaavaksi työtä ja perhe-elämää käsittelevän keskustelun toisten miesten kanssa. Tarve tämänkaltaisen keskustelun mahdollistamiselle on olemassa, tarkastellaan sitä sitten hyvinvoinnin tai tasa-arvon näkökulmasta.

Isätyön merkityksellisyydestä

Hyvinvoiva isyys on yksi keskeisistä myönteisistä voimavaroista perheiden ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnille. Isille kohdentuva tuki ja rakenteelliset edellytykset isyyteen panostamiseen ovat tässä merkittävässä roolissa. Näiden avulla isyyttä on mahdollista saada aiempaa vahvemmin kuulluksi, näkyväksi ja osallistuvaksi yksilöllisellä, yhteisöllisellä ja organisaatioiden rakenteiden tasolla. Kasvava tietoisuus lisää mahdollisuuksia sekä hyvinvoinnin että monesti myös tasa-arvon edistämiseen.

Isyyteen liittyvän tietoisuuden lisääminen voidaan käynnistää hyvin pienilläkin toimenpiteillä, jotka kuitenkin ovat merkityksellisiä. Isän tai tulevan isän ajatusten, kokemusten ja erilaisten tarpeiden kohtaaminen antaa miehille uusia keinoja pohtia isyyteen ja sitä kautta hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä useista eri lähtökohdista käsin. Sekä isyyden että tasaveroisen vanhemmuuden näkökulmasta onkin erittäin tärkeä pyrkiä ottamaan isät tasavertaisesti mukaan perheille suunnattuihin palveluihin ja haastaa miehiä pohtimaan omasta näkökulmasta isyyteen liittyviä kysymyksiä. Myönteinen suhtautuminen, uteliaisuus ja kiinnostus isyydestä sekä tuki ja kannustus ovat hyviä tapoja lähteä liikkeelle.

LÄHTEET

Amnell G. 1998. Isä ja Isyys. Teoksessa: Niemi T. (toim.) Nuorisopsykoterapian erityiskysymyksiä. Helsinki: Yliopistopaino, 129–159

Kujala E. 2003. Sodan pojat: sodanaikaisten pikkupoikien lapsuuskokemuksia isyyden näkökulmasta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto

Mykkänen J. & Aalto I. 2010. Isyyden ihanteet, arki ja kokemukset – Raportti isyyden tutkimuksesta Suomessa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura

Peitsalo P. 2013 Mieskuvan ja isyyden muutokset. Teoksessa: Kekkonen M, Lilja J. & Nieminen K. (toim.) Isätietoa – asiaa isyydestä ja sen merkityksestä, työn ja perheen yhteensovittamisesta sekä isien kohtaamisesta lapsiperheiden palveluissa. Lahden ammattikorkeakoulu, 8

Rytkönen T., Saneri I. & Tikka T. 2011. Isyyden vahvistamisella turvaa koko perheelle. Teoksessa: Simola J., Ihalainen J., Kuusinen-James K., Seppänen M. & Rytkönen T. (toim.) Päijät-Hämeen liitto, 27–31