Valitse sivu

Arviointia mentoroinnista nuorten miesten työuravalmennuksessa

Opinnäytetyössäni selvitin, minkälaisia kokemuksia Auta miestä mäessä -hankkeen työ- ja koulutusuravalmennuksessa ja mentoroinnissa mukana olleet miehet saivat mentoroinnista osana valmennusprosessia. Hankkeen kohderyhmänä olivat nuoret syrjäytymisvaarassa olevat miehet. Sen tavoitteena oli muun muassa nuorten miesten koulutus- ja työurien edistäminen sekä miessensitiivisten valmennusmenetelmien kehittäminen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla syksyn 2017 ja kevään 2018 valmennusryhmistä mentorointiin osallistuneita miehiä sekä heidän mentoreitaan.

Mentorointisuhde on kahden yksilön, mentorin ja mentoroitavan eli aktorin, välillä tapahtuva yhteinen, tasavertaiseen suhteeseen perustuva prosessi, jossa molemmat osapuolet kehittyvät ammatillisesti tai muutoin. Vastavuoroisessa luottamuksellisessa prosessissa molemmat osapuolet voivat vapaasti ilmaista itseään sekä jakaa kokemuksiaan, tuntemuksiaan ja tietojaan. Urakehityksen lisäksi mentorit antavat aktoreilleen monesti myös psykososiaalista tai emotionaalista tukea, kuten hyväksyntää, neuvontaa, ystävyyssuhteen tai roolimallin, mutta saavat samalla myös mahdollisuuden kehittää itseään.

Sekä aktoreiden että mentoreiden kokemukset mentoroinnista ja sen vaikutuksista olivat enimmäkseen positiivisia. Mentoroinnissa nähtiin olevan paljon potentiaalia tukea valmennuksen tavoitteita yksilöllisemmällä tasolla kunkin aktorin henkilökohtaiset tarpeet huomioon ottaen.

Aktoreiden kokemuksia mentoroinnista osana valmennusta

Valmennuksessa olleille miehille mentorointiin osallistuminen oli  vapaaehtoista. Mentorin itselleen ottaneet miehet toivat esiin mentoroinnin tuoneen heille konkreettisten työ- ja koulutusuraa edistävien neuvojen lisäksi uusia näkökulmia, uusia voimavaroja sekä uskoa omiin kykyihinsä ja lisää itseluottamusta. Mentorointi koettiin hyvänä lisänä ryhmävalmennukselle ja sitä tukevaksi. Mentorointi mahdollisti aktoreille työskentelyn heille itselleen juuri sillä hetkellä ajankohtaisten asioiden parissa, mikä ei välttämättä ryhmävalmennuksessa ollut mahdollista. Ryhmävalmennuksessa käsiteltyjen teemojen lisäksi aktorit kertoivat saaneensa mentoreilta tukea, kannustusta ja rohkaisua sekä työllistymiseen liittyvissä tavoitteissa että sen lisäksi myös muilla elämän osa-alueilla.

Aktorit kertoivat lähteneensä mukaan mentorointiin melko vähäisin ennakkotiedoin siitä, mistä mentoroinnissa itse asiassa on kyse. Mukaan prosessiin he lähtivät avoimin mielin ja ajatuksella, ettei mentoroinnista ainakaan ole haittaa tai ettei mentorointiin osallistumisessa ainakaan menetä mitään.

”Mä ajattelin, että mä hyötyisin siitä enemmän kuin koin että mitään  haittaa, ihan avoimin mielin lähdin, mutta tosiaan ei mulla kyllä hirveesti tietoa ollut, että mihin mä olin lähdössä mukaan.” (A1)

”Mä vähän aattelisin  niinku,  et  ainakaan  siinä  ei  menetä  mitään,  tai  voi ainakin sanoa, että on kokeillut nyt sitten tollaistakin.” (A2)

”Vähän sama juttu, että sitä suositeltiin niin hirveen kovasti, että ota nyt, ota nyt, niin mä aattelin, että ei mulla oo mitään hävittävää, niin otetaan nytte, kokeillaan nytte. Mulla ei ollu mitään odotuksia, et mä lähin niinku tyhjin mielin sinne.” (A3)

Tämä vaikeutti osaltaan prosessien käynnistämistä ja tavoitteiden asettamista mentoroinnille, mutta toisaalta kertoo kuitenkin aktoreilla olleen odotuksia mahdollisista positiivisista vaikutuksista mentoroinnin osalta. Työskentelyssä lähdettiin aluksi keskittymään enemmän konkreettisiin työ- tai koulutusuraa edistäviin tavoitteisiin. Prosessien edetessä ja mentorointisuhteiden syventyessä työskentely siirtyi kuitenkin enemmän elämän muilla osa-alueilla olevien tavoitteiden pariin. Mentoroinnin kautta saatu henkinen tuki ja kannustus sekä sosiaalisten haasteiden selättämiseen tähtäävä työskentely nousikin mentorointisuhteiden edetessä tärkeämmäksi osaksi mentorointia kuin suoraan työn tai koulutuspaikan hakemiseen tähtäävät tavoitteet. Juuri nämä elämän muilla osa-alueilla olevat haasteet ovat ehkä aikaisemmin vaikeuttaneet aktoreiden työllistymistä tai opiskelupaikan saamista. Mentoreilta aktorit kertoivat saaneensa paljon kannustusta ja tukea. Aktorit kertoivat muun muassa itseluottamuksensa, rohkeutensa ja uskon omiin kykyihinsä kasvaneen. Lisäksi he kertoivat saaneensa apua sosiaalisiin haasteisiinsa. Eräs aktori kuvaili prosessin etenemistä seuraavasti:

”-mulla yks iso ongelma-alue on ehkä itseluottamus, josta hän (mentori) oli samaa mieltä. Ja hän hyvin usein rohkas mua luottamaan itseeni ja kokeilemaan eri asioita ja ottamaan vähän enemmän riskejä           Sain ainakin vaikutelman, että hän uskoi minun mahdollisuuksiin, minun potentiaaliini –.

-Ekalla kerralla olin hirmu ujo, sisäänpäin kääntynyt ja sitten vikalla kerralla sitten taas olin paljon itsevarmemman olonen. Jos olen (huomannut muutosta omassa toiminnassa) niin se on enemmänkin semmosta, että mä voin, mä oon ehkä vähän rohkeampi ottamaan mahdolliseen työnantajaan yhteyttä, että ” hei onko teillä töitä tarjolla?” (A1)

Sekä mentoroinnissa että valmennuksessa saamansa kannustuksen ja tuen myötä aktorit kertoivat myös konkreettisista onnistumisistaan:

”No hän (mentori) on tosiaan kehottanut hakemaan sitä muuta työtä ja sitten hainkin ja itse asiassa tänään on yks työhaastattelu niistä paikoista mihin hain.” (A1)

”Siitä Mies minne matkasta, niin tota se yks niistä vetäjistä sai mut tota hakemaan mut yhteen opiskelupaikkaan ja sain sen opiskelupaikan, että oon sinne menossa, että sellanen aika konkreettinen vaikutus oli.” (A3)

Mentorointi koettiin aktoreiden keskuudessa hyvänä lisänä ryhmävalmennukselle. Eniten mentoroinnista koettiin suhteessa valmennukseen olevan hyötyä siinä, että aktorille tarjoutui mahdollisuus paneutua mentorin kanssa juuri itselle henkilökohtaisesti merkittäviin ja ajankohtaisiin asioihin.

”Sinänsä ehkä vähän semmosta yksilöidympää palautetta kuin siin, että istuu tuolla ryhmätilassa ja saa antaa vaan sen yhden kaks kommenttia, koska aika  ei riitä ja sit loppuajasta tehdään joku kiva pieni ryhmätehtävä tyyliin.” (A2)

”Mentorin kanssa näitä käydessä läpi, ne asiat oli just minuun liittyviä ja minulle ajankohtasia.” (A1)

Omien vahvuuksien sekä voimavarojen löytämiseen ja vahvistamiseen tähtäävän työskentelyn myötä aktorit tekivät myös itse positiivisia huomioita omasta käytöksestään sekä tavoittivat asioita, joiden kehittämisen kanssa kannattaa työskennellä jatkossa.

”No mä ehkä aavistin tätä aiemmin, mutta nyt se konkretisoitu, että mä oon kyllä erittäin itsekriittinen. Puhuttiin joskus ammattimaisuudesta ja itsestä  ni ammattilaisena, niin me siinä vähän käytiin läpi mun omia vahvuuksia ja heikkouksia ja sillä hän sai mutkin näkemään, että mulla on enemmän tarjottavaa työnantajalle, kuin itsekään joskus annan ittelleni arvoa.” (A1)

”Myönnän ite itseni niinku vähän enempi introvertiks tosin ilmeisesti mun on mahollista niinku lyhytaikasesti vetää semmonen pieni spurtti ja tuoda itteeni esille vähän semmosena jämäkämpänä ja ulospäin suuntautuvana oikein toi niinku, perus itsereflektoinnin harjoittaminen voi myös hyödyttää omien tavotteiden asettamisessa.” (A2)

Kaiken kaikkiaan kokemukset mentoroinnista osana valmennusta olivat aktoreiden keskuudessa positiivisia. Eräs aktori summaa mentoroinnin merkityksen mukana olleille aktoreille vastauksellaan kysymykseen ”Koitko mentoroinnin auttaneen sinua tavoitteiden saavuttamisessa?”:

”Joo, totta kai. En mä usko, että mä olisin päässyt mihinkään ittekseni.” (A3)

Mentoreiden kokemuksia toiminnastaan

Mentorointiin valmistautuminen aloitettiin koulutuksella. Koulutus jakautui neljälle kerralle ja oli yhteensä laajuudeltaan 12 tuntia. Koulutuksen tavoitteena oli antaa mentoreiksi ryhtyville miehille riittävät valmiudet toimia mentoreina nuorten miesten koulutukseen ja uraan liittyvissä kysymyksissä. (Katso artikkeli Mentorointikoulutuksen toteutus ja osallistujien kokemukset samassa julkaisussa.) Koulutus koettiin hyväksi pohjaksi mentoroinnin aloittamiselle ja mentorit kertoivat saaneensa siitä paljon hyödyllisiä työkaluja työskentelyynsä. Mentoreita yhdisti halu auttaa nuoria eteenpäin sekä kehittää itseään.

”Koen, että minulla on annettavaa kuvatussa tilanteessa oleville nuorille, mutta samalla haen myös itselleni osaamista ja uutta kokemusta. Jo pelkästään ” hyvän kiertäminen” on isoin asia, mutta jos siinä sivussa saatan kehittää itseäni, niin hyvä. Toivon, että saan kokea iloa ja onnistumisen elämyksiä ja että nuori pääsee elämässään eteenpäin.” (M3)

Kaikkia mentorointisuhteita yhdistivät alun haasteet tavoitteiden asettamisessa yhteiselle työskentelylle. Mentorointisuhteiden edetessä sekä mentoreiden ja aktoreiden vuorovaikutussuhteiden kehittyessä työskentelyssä päästiin eteenpäin. Samalla mentoroinnin edetessä mentoroinnin pääpaino vaikutti siirtyvän konkreettisesti työja koulutusuraa edistävien tavoitteiden kanssa työskentelyn sijaan enemmän aktorin henkisiä voimavaroja vahvistavaan työskentelyyn. Mentorit huomasivat aktoreilla olevan suurempi tarve löytää ratkaisuja elämässään oleviin muihin haasteisiin ja kokivat aktoreiden henkisen tukemisen ja kannustamisen tärkeäksi ja eteenpäin vieväksi.

”Keskustelimme yhdessä aktorini kanssa siitä, mitkä voisivat olla mentorointijakson tavoitteita. Koska kyse oli työelämämentoroinnista, tavoitteita haettiin ensin töihin ja opiskeluun liittyen. Aktorini oli hakenut opiskelemaan    jo aiemmin ja odotti tällä hetkellä pääsykoetuloksia, joten opiskeluun liitty  viä tavoitteita ei kannattanut laatia. Töiden hakemisen suhteen aktorini oli eräänlaisessa pattitilanteessa, sillä olemattomalla työkokemuksella tarjolla oli lähinnä asiakaspalvelutehtäviä, joihin aktorini ei koennut pystyvänsä sosiaalisen kykenemättömyytensä takia. Ehdotin lopulta mentoroinnin tavoitteeksi sosiaalisten kykyjen harjoittelemista, sillä ajattelin että tästä voisi olla aktorille apua sekä opiskeluettä työelämässä.” (M4)

”-et mä rohkasin häntä sen ensimmäisen tapaamisen jälkeen, mä rohkasin,   et tavataan tässä aika nopeesti uudestaan että mihin hän sitten tarvi ja kaipas sitä apua, oli jollakin tavalla siihen itsetuntoon, että tavallaan sellanen luottamus itteensä, että mä pystyn tämän, mä oon yhtä hyvä kuin muutkin, mä pystyn tekemään nää hommat mitä mulle annetaan. Siihen hän ehkä kaipas ja tarvi sitten tuota pikkusen potkua.” (M1)

”Me käytiin siis mentoroinnissa paljon muutakin niinku parisuhdetta tai oikeestaan sen puutetta ja sit niinkun vähän itsetunnon kanssa oli ongelmia, itsetunnon puutetta, sen taustoja. Sit niinkun sielt se oikeestaan niinku lähti.” (M3)

Mentorit kokivat työnsä olleen merkityksellistä ja tärkeää paitsi aktoreiden myös itsensä kannalta. Mentorit huomasivat aktoreissa prosessien aikana tapahtuneen positiivisen muutoksen sekä kehittymisen ja näkivät yhteyden oman työnsä vaikutuksista tähän kehitykseen.

”-mentoroinnin rooli, ehkä se oli yks pieni osa siinä isommassa kokonaisuudessa.” (M1)

”Kyl mä ainakin ymmärrän, tai ymmärsin, että hänellä niinku kirkastu se mitä hän haluais tehä ja mitä hänen kannattais niinku seuraavaks mahollisesti tehä, niinku vahvistettiin sitä mikä oli jo ennestään tiedossa ja kirkastettiin niinku niitä tavotteita.” (M2)

”Iso potku oli niillä asioilla, mitä me päätettiin yhdessä tehdä, niin ne johti sit tuloksiin, et mä en tiedä et onks siin ollu sit joku apu sillä et se on saanu niinku sellasta vähän toisenlaista näkökulmaa sieltä, jota se on päässy sit mun kanssa jalostamaan, mut niinkun mul on semmonen kokemus, et konkreettiset stepit tai konkreettiset jutut, niin ne tuli sitten mentoroinnin kautta monet, mitkä niinkun näky et johti johonkin niinku kontaktiin ulkomaailmaan.” (M3)

”Koin että pystyin mentorina tarjoamaan aktorilleni uusia näkökulmia ja tukea sosiaalisiin tilanteisiin, mutta uskon että hän olisi hyötynyt myös jostain toisesta lähestymistavasta.” (M4)

Itse mentorointiprosessi koettiin mentoreiden keskuudessa monella eri tasolla opettavaisena. Mentoreiden vastauksista nähdään, että prosessiin osallistuminen antoi heille paljon. Mentorit kertoivat oppineensa uusia asioita, joiden myötä he kokivat kehittyneensä ihmisinä. Lisäksi mentorointiin osallistuminen toi heille iloa ja uusia näkökulmia.

”No siis mä, must tuntuu ja mä toivon, et mä kasvoin ihmisenä ja tota mähän opin ihan pirusti uutta. Mähän opin ihan kokonaisen ajatusmaailman ja ajatusrakennelman, niinkun itse uusiksi ja sit mä opin myös niinkun oikeestaan vähän vaikuttamisen työkaluja ja vähän niinkun sit taas niinkun sen että miten pystyy eri ihmisille peilaamaan asioita eri tavoilla, niin siin oli ne muutamat isot.” (M3)

”Mun elämä kun on semmosta, mä elän semmosessa tietynlaisessa putkessa ja tavallaan se että mitä tuolla, mitä täällä maailmassa oikeesti tapahtuu, tapahtuu, niin siitä helposti vieraantuu siellä omassa pienessä mukavuuden putkessaan menee ja elää elämäänsä ja tavallaan, että näkee ja ymmärtää sen,     ni kyllä mulla on niinku silmät avautunu tämän mentoroinnin kautta muun muassa. Mul on muitakin tämmösiä, sanotaanko vapaaehtoistöitä, mitä mä teen, et mä nään, mä jalkaudun sinne oikeeseen elämään tiätsä, ja näkee sitä, kokee sitä ja jos jollakin tavalla sillä omalla kokemuksella, osaamisella, millä hyvänsä voi olla jotain hyvää tekemässä, niin kyl mä sitä mielelläni jaan –. –Siinä oppii kyllä ittestään myös aina, aina niissä tapaamisissa.” (M1)

”Niin tavallaan tässä jotenkin piti aika paljon opetella sitä, että sä annoit tilaa sille toiselle ihmiselle tämmönen niinku kannustaminen oli mulle ehkä sillai niinku uutta, et siinä mielessä ihan niinku opettavainen kokemus ja se nyt ehkä päällimmäisenä.” (M2)

”Tää oli hauskaa. Tää oli niinkun oikeesti kokonaisuutena tosi hauskaa, tosi opettavaista.” (M3)

Kehittämisehdotuksia mentoroinnin toteutukseen osana valmennusta

Kaikista valmennukseen osallistuneista miehistä vain pieni osa halusi itselleen mentorin valmennuksen ajaksi. Lisäksi mentorointiin osallistuneet miehet kertoivat lähteneensä mukaan melko vähäisin tiedoin siitä, mistä mentoroinnissa ylipäätään on kyse. Tämä aiheutti osaltaan haasteita mentoroinnin aloittamiselle, koska esimerkiksi työskentelyn tavoitteiden asettaminen oli aktoreille aluksi hyvin haastavaa. Parempi tutustuminen mentorointiin esimerkiksi heti valmennuksen alussa mahdollistaisi tehokkaamman työskentelyn mentoroinnissa sekä mahdollisesti innostaisi mukaan enemmän osallistujia valmennuksessa mukana olevista. Myös mentoroinnin ajoittaminen suhteessa valmennukseen oli hyvin vaihtelevaa ja osa mentorointisuhteista pääsi käynnistymään vasta ryhmävalmennuksen jo päätyttyä. Mentoroinnin ajoittuminen paremmin päällekkäin ryhmävalmennuksen kanssa tarjoaisi mahdollisuuden käsitellä mentoroinnissa myös valmennuksessa sillä hetkellä käsiteltyjä asioita ja samalla mentorointi saattaisi toimia entistä paremmin juuri valmennusta tukevana. Osaltaan vaikeuteen mentoroinnin ajoittamisesta valmennuksen kanssa päällekkäin vaikutti haaste saada mukaan riittävästi innokkaita mentoreita. Tulevien valmennusten markkinoinnin yhteydessä voisikin olla hyödyllistä tuoda esiin mukana olleiden mentoreiden saamia positiivisia kokemuksia hankkeessa mukana olemisesta.

Mentoroinnin mahdollisuudet osana työja koulutusuravalmennusta

Kaiken kaikkiaan mentorointi mahdollisti monipuolisen tuen tarjoamisen siinä mukana olleille. Ryhmämuotoisen valmennuksen keskittyessä asioiden tarkasteluun yleisemmällä tasolla ja koko ryhmän edellytykset ja valmiudet huomioon ottaen, antoi mentorointi jokaiselle siihen osallistuneelle mahdollisuuden saada erityistä tukea henkilökohtaisesti ajankohtaisiin asioihin. Etenkin niissä mentorointisuhteissa, joissa mentorin ja aktorin välinen vuorovaikutussuhde ehti syventyä, päästiin työskentelemään enemmän myös muiden kuin konkreettisesti työllistymiseen tai koulutukseen liittyvien asioiden parissa, mitkä kuitenkin osaltaan ovat olleet mahdollisesti osasyynä haasteissa hakeutua töihin tai koulutukseen. Aktoreiden esiin tuomat kokemukset valmennuksesta sekä asiat joihin mentoroinnissa lopulta keskityttiin osoittavat valmennuksen kohderyhmän haasteiden työja koulutusuran etenemisen kannalta monesti olevan konkreettisten taitojen puuttumisen sijaan muilla elämän osa-alueilla. Merkittävimmäksi eteenpäin vieväksi voimaksi mentorointisuhteissa nousi muun muassa sosiaalisten suhteiden, itsetunnon ja henkisen hyvinvoinnin kohentamiseen tähtäävä työskentely. Tämä osoittaa osaltaan tarpeen juuri tämänkaltaisten menetelmien kehittämiseen syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Vastavuoroisessa mentorointisuhteessa aktorille toisaalta tarjoutuu mahdollisuus keskittyä nimenomaan työtai koulutusuran edistämiseen mentorin tukemana, mutta myös toisaalta kehittää itseään muilla elämän osa-alueilla. Haasteet sosiaalisessa kanssakäymisessä ovat monelle syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle yksi merkittävistä taustatekijöistä jäädä pois työtai koulutusmarkkinoilta, etenkin nyky-yhteiskunnassa, jossa kenenkään ei välttämättä tarvitse edes astua ulos kotoaan. Fyysinen, kasvotusten tapahtuva kanssakäyminen toisen ihmisen kanssa edistää taas väistämättä sosiaalisten taitojen kehittymistä. Juuri tietylle kohderyhmälle räätälöityjen palvelujen avulla voidaan madaltaa kynnystä osallistua erilaisiin omaa osaamista kehittäviin palveluihin. Mukana olleet aktorit kokivat mentoroinnin myötä rohkaistuneensa, saaneensa lisää itseluottamusta sekä löytäneensä itsestään uusia voimavaroja. Parhaimmillaan voimaantumisen ja itseluottamuksen kasvun myötä tapahtuvat positiiviset vaikutukset aktorin elämän muilla osa-alueilla heijastuvat myös työn tai opiskelupaikan hakuprosessiin. Tuomalla mentorointia laajemmin mukaan osaksi syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työja koulutusuravalmennusta, tarjoaa se yhden mahdollisuuden kehittää palveluita tehokkaammiksi sekä samalla paremmin kohderyhmäänsä auttaviksi.

Kuviossa 1 on esitetty hankkeen mentorointisuhteissa tapahtunutta kehitystä  ja työskentelyn painopisteen siirtymistä konkreettisista työllistymiseen tai koulutuspaikan saamiseen liittyvistä tavoitteista enemmän muilla elämän osa-alueilla esiintyviin, osittain syrjäytymisvaaraa lisääviin haasteisiin kohdistuvaan työskentelyyn.

Lähteet:

Heikkinen, H., Jokinen, H. & Tynjäla, P. (2012). Vermen teoreettiset perusteet ja toimintaperiaatteet. Teoksessa H. Heikkinen, H. Jokinen, I. Markkanen & P. Tynjäla (toim.) Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla (s. 45–85). Jyväskylä: PS-kustannus.

Juuti, P. (2016). Johtamisen kehittäminen. Jyväskylä: PS-kustannus. Kupias, P. & Salo, M. (2014). Mentorointi 4.0. Helsinki: Talentum.

Leskela, J. (2005). Mentorointi aikuisopiskelijan ammatillisen kehittymisen tukena. Tampere: Tampere University Press.

Ristikangas, V., Clutterbuck, D. & Manner, J. (2014). Jokainen tarvitsee mentorin. Helsinki: Kauppakamari.

Wasserman, I. & Blake-Beard, S. (2010). Leading Inclusively: Mind-Sets, Skills, and Actions for aDiverse, Complex World. Teoksessa K. H. Bunker, K. A Bunker, D. T. Hall, & K. E. Kram (2010). Extraordinary Leadership: Addressing the Gaps in Senior Executive Development (s. 197-212). Hoboken: John Wiley & Sons

Kirjoittaja: Tarkki Topi, sosionomi YAMK, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Teki ylemmän AMK-tutkintonsa opinnäytetyön hankkeessa. Perehtyi hankkeessa toteutettuun mentorointitoimintaan ja raportoi siitä. Pitkä kokemus käytännön sosiaalityöstä lasten ja nuorten parissa.