Valitse sivu

Valmennuksen prosessikuvaus ja tausta

Johdanto

Erilaiset ryhmävalmennukset ovat osa työttömien palveluvalikoimaa. Esimerkiksi työvoimatoimiston asiakkaille on kohdistettu uravalmennuksia ja muita työnhakuvalmennuksia. Auta miestä mäessä -hankkeessa on kehitetty uudenlainen valmennuskokonaisuus 18–29-vuotiaille miehille. Valmennuksen tavoitteena on edistää asiakkaan kykyä löytää oma koulutus- tai työllistymispolku. Valmennuksen uusi lisäarvo on erityisesti sukupuolisensitiivisyys, vertaistuki, mentorointi ja asiakkaan itseohjautuvuuden lisääminen. Hankkeen aikana valmennusta markkinoitiin nimellä Mies, minne matka? Tämä artikkeli kartoittaa tuon valmennuksen sisältöä ja toteutustapaa.

Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli valmennuksen juurtuminen ja leviäminen sellaisten toimijoiden keskuuteen, jotka työskentelevät nuorten työllistymistä edistävien palvelujen parissa, kuten Ohjaamo-palvelut, sekä muuten nuorten miesten keskuudessa. Valmennuksen asiakkaiksi rekrytoitiin erityisesti 18–29-vuotiaita miehiä. Lue lisää sukupuolisensitiivisyydestä tämän kirjan artikkeleista Sukupuolisensitiivisyyden merkitys työuravalmennuksessa ja Mieserityisyys valmennuksessa.

Valmennuksen kulmakivi: asiakkaan itseohjautuvuus ja sisäinen motivaatio

Kiinnostus itsessään ei vielä takaa, että asiakas kykenee saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Asiakkaan vahva motivaatio ei tarkoita läheskään aina sitä, että asiakas myös kykenee toimimaan, saati edes asettamaan tavoitteita. Kiinnostuksen löytäminen ja toimintasuunnitelman laatiminen eivät siten riitä valmennuksen ainoiksi tavoitteiksi, vaikka ne ovatkin valmennuksen keskiössä. Tämän ongelman purkamiseksi valmennuksen kantavaksi ajatukseksi valittiin asiakkaan itseohjautuvuus, mitä on alettu viime aikoina soveltamaan mitä erilaisimmissa yhteyksissä.

Itseohjautuvuusteorian (Ryan & Deci, Self-Determination Theory, 2017) mukaan henkilön sisäistä motivaatiota edistävät kolme perustarvetta: kyvykkyys, autonomia ja yhteisöllisyys. Valmennuksen jokaisen prosessin keskeinen tavoite on siten tukea asiakkaan sisäistä motivaatiota. Tukeminen ei tarkoita kuitenkaan liiallista ympäristön eli ohjaajan tukea vaan enemmänkin kannustavien olosuhteiden luomista ja ylläpitämistä. Itseohjautuvuuden ja ympäristön tuki elävät jatkuvasti jännitteessä keskenään.

Valmennuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa erityisesti asiakkaan kyvykkyyttä. Kyvykkyys ei tarkoita tietoa tai osaamista. Kyvykkyys on asiakkaan henkilökohtainen kokemus siitä, että hänellä on kyky selviytyä ja ylipäätään saavuttaa henkilökohtaisia tavoitteitaan. Tässä yhteydessä voidaan puhua asiakkaan ns. minäpystyvyysuskomuksista, jotka vaikuttavat siihen mitä tavoitteita asiakas kykenee asettamaan ja kuinka valmis hän on panostamaan näiden tavoitteiden saavuttamiseen (Bandura, Self-efficacy, 1997). Valmennuksen kontekstissa kyvykkyys tarkoittaa asiakkaan kokemusta selviytyä omaehtoisesti ja -toimisesti koulutus- ja työllistymispolulla. Tätä kokemusta tuetaan jokaisessa valmennuksen osiossa ja kohtaamisissa asiakkaan kanssa.

Autonomia on toinen keskeinen osa, joka vahvistaa sisäistä motivaatiota. Autonomia tarkoittaa henkilön vapautta päättää omista asioistaan. Henkilön valinnat eivät ole ulkopuolelta ohjattuja, vaan henkilökohtaisia ja itselle mielekkäitä valintoja. Usein asiakas saattaa toivoa vahvaa ulkopuolista ohjausta esimerkiksi valmennuksen ohjaajalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi parasta asiakkaalle pitkällä tähtäimellä. Jos asiakkaalla on tavoite, mutta sen saavuttaminen jää ohjaajan vastuulle, asiakkaan on vaikeaa säilyttää saavutettu tavoite. Valmennuksessa asiakkaan autonomiaa vahvistetaan  erityisesti yksilöohjauksessa, jonka tavoitteet, sisältö ja määrä perustuvat pitkälti asiakkaan omiin valintoihin. Parhaimmassa tapauksessa asiakas havaitsee jo yksilöohjauksen aikana, että tavoitteita edeltävät toimenpiteet konkretisoituvat. Kokemusta kyvykkyydestä ja omistajuudesta vahvistavat erityisesti henkilökohtaiset onnistumisen kokemukset. Autonomian rinnalla myös yhteisöllisyydellä on merkitystä. Yhteisöllisyys mahdollistaa ympäristön, jossa  henkilö  voi  jakaa omia onnistumisen kokemuksiaan ja saada myönteistä palautetta. Niiden merkitystä asiakkaan itseohjautuvuudelle ei tule väheksyä. Mikäli henkilökohtainen onnistumisen kokemus voidaan jakaa jonkun kanssa, vahvistaa se niin asiakkaan minäpystyvyyttä kuin myöhempää itseohjautumistakin. Näiden lisäksi yhteisöllisyys mahdollistaa esimerkkien ja vaihtoehtoisten urapolkujen pohtimisen. Tätä ei pidä ymmärtää ohjauksena ulkoapäin, vaan enemmänkin virikkeenä henkilökohtaiseen pohdintaan. Valmennuksessa yhteisöllisyys syntyy sekä ryhmätapaamisissa että mentoroinnissa, joissa asiakkaalla on mahdollisuus saada vertaiskokemusta kahdelta eri ryhmältä:

1) samassa elämäntilanteessa olevilta sekä 2) mentoreilta, jotka työskentelevät asiakkaan mielenkiintoja vastaavissa työpaikoissa.

Valmennuksen prosessi

Valmennus koostuu kolmesta samaan ajanjaksoon sisältyvästä ja toisiaan täydentävästä, mutta silti itsenäisestä prosessista: yksilöohjaus, ryhmätapaaminen ja mentorointi. Mentorointia käsitellään tämän kirjan erillisessä artikkelissa Mentorointi osana valmennusta. Asiakkaan osallistuminen vähintään yksilöohjaukseen ja useampaan ryhmätapaamiseen edistää valmennuksen onnistumista. Kokonaisuudessaan valmennus sisältää kuusi ryhmätapaamista (2-3h*kerta), 2-3 yksilöohjausta (1-2h*kerta) sekä vähintään kaksi mentoritapaamista (1-2h*kerta). Asiakkaan näkökulmasta valmennus sisältää siten 10-12 tapaamiskertaa, joiden yhteiskesto  on 16-30 tuntia. Valmennus voidaan toteuttaa siten laajempana tai tiiviimpänä niin järjestäjän resurssien kuin asiakkaidenkin tarpeiden mukaan.

Valmennus ja sen kolme prosessia jakaantuvat tasaisesti noin 12 viikolle (3 kk). 1012 tapaamiskertaa tarkoittaa noin yhtä asiakastapaamista viikossa. Tarpeen vaatiessa valmennuksen kestoa voi tiivistää sekä sisältöjä ja osioiden järjestystä muokata tai vähentää ohjaajan ja asiakkaan resurssien mukaan. Ainoastaan yksilöohjaus on tärkeää järjestää hajautetusti valmennuksen alussa ja lopussa sekä mahdollisesti myös valmennuksen aikana. Mikäli valmennuksen kesto on kuitenkin pitempi, ohjaajan on tärkeää pitää kiinni säännöllisestä yhteydenpidosta asiakkaaseen. Yli viikon mittaiset tauot saattavat keskeyttää valmennuksen tai vähentää asiakkaan yleistä osallistumista toimintaan.

Yksilöohjaus

Valmennus sisältää 2-3 yksilöohjaustapaamista, jotka kestävät jokainen noin 1-2 tuntia (yht. 2-6 tuntia). Yksilöohjaus toteutetaan pääsääntöisesti ennen (alkukeskustelu) ja jälkeen (lopetuskeskustelu) ryhmätapaamisten. Mahdollisuuksien mukaan myös ylimääräinen keskustelu (välikeskustelu)  valmennuksen  puolivälissä on suositeltava, jos asiakas kaipaa enemmän henkilökohtaista ohjausta.

Yksilöohjauksen tavoitteena on valmennuksen sisältöjen suunnittelu ja asiakkaan henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen sekä näiden konkreettinen seuraaminen ja edistäminen. Asiakkaan ja ohjaajan väliset keskustelut ovat välttämättömiä, koska ne keskittyvät asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen. Kuitenkin yksilöohjauksen toimivuus rakentuu pitkälti ryhmätapaamisissa tehdyn työn ja luottamuksen pohjalle. Koska asiakkaan autonomia on keskeinen sisäisen motivaation perustarve, ohjaajan tulee välttää keskusteluissa liiallista asiakkaan ohjaamista.

1. Alkukeskustelu

•Asiakas osallistuu valmennuksen sisällön suunnitteluun ennen ryhmätapaamisten alkamista. Edellisen pohjalta asiakas ja ohjaaja sitoutuvat yhdessä asetettuihin toimenpiteisiin ja aikatauluihin sekä valmennuksen tavoitteisiin ja niiden edistämiseen.

•Ohjaaja kartoittaa asiakkaan 1) aikaisemman työja opintohistorian, 2) nykytilanteen ja päivärytmin, 3) mielenkiinnon kohteet ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä 4) valmennuksen kannalta keskeiset huomiot, kuten mahdolliset oppimisvaikeudet ja ryhmässä toimimisen edellytykset.

•Asiakas ja ohjaaja tekevät päätöksen valmennukseen osallistumisesta.

2. Välikeskustelu (suositeltava)

•Välikeskustelu on mahdollinen toimenpide, mikäli asiakas ei kykene henkilökohtaisten tavoitteiden määrittelyyn ryhmätapaamisten aikana.

•Asiakas asettaa henkilökohtaiset tavoitteet, jotka hän haluaa saavuttaa valmennuksen jälkeen. On valmennuksen kannalta tärkeää, että henkilökohtaisia tavoitteita ei aseteta vielä alkukeskustelussa. Liian aikaisin sovitut henkilökohtaiset tavoitteet ohjaisivat vahvasti asiakkaan työskentelyä ensimmäisissä ryhmätapaamisissa. Siksi mahdollinen välikeskustelu on tärkeää toteuttaa vasta kolmannen tai neljännen ryhmätapaamisen jälkeen.

•Asiakas ja ohjaaja laativat kirjallisen, asiakkaan tavoitteita koskevan etenemissuunnitelman. Tämä sisältää konkreettisia toimenpiteitä asiakkaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Mahdollisuuksien mukaan välihaastattelu sisältää konkreettista työ- ja opiskelupaikan hakua.

3.Lopetuskeskustelu

•Asiakas ja ohjaaja tarkistavat ryhmätapaamisissa tai välihaastattelussa laaditun etenemissuunnitelman tilanteen sekä tarvittaessa päivittävät tavoitteita ja/tai toimenpiteitä. Mahdollisuuksien mukaan lopetushaastattelu sisältää konkreettista työja opiskelupaikan hakua.

•Asiakas ja ohjaaja sopivat valmennussuhteen päättymisestä ja mahdollisista uusista yhteistyötahoista valmennuksen jälkeen.

4.Jälkireflektio

•Valmentaja on yhteydessä asiakkaaseen noin 3 kuukauden kuluttua lopetuskeskustelusta. Ohjaaja selvittää miten asiakkaan  etenemissuunnitelma on toteutunut.

•Asiakas ja ohjaaja keskustelevat asiakkaan seuraavista toimenpiteistä ja sopivat mahdollisesta jälkitapaamisesta.

Ryhmätapaaminen

Valmennus sisältää kuusi ryhmätapaamista, jotka kestävät jokainen noin 2-3 tuntia (yht. 12-18 tuntia). Ryhmätapaamiset muodostavat valmennuksen rungon, jota yksilöohjaus ja mentorointi tukevat. Yksittäisen ryhmätapaamisen rakenne voi olla esimerkiksi seuraava:

Koska yhteisöllisyys on keskeinen sisäisen motivaation perustarve, ohjaajan tulee mahdollistaa ja tukea asiakkaiden välistä keskinäistä vuoropuhelua. Vertaisten kokemus ja jakaminen on ryhmäytymisen edellytys. Siksi päivän aiheesta karkaavia keskustelujakaan ei tule liiaksi estellä. Valmennuksen kuusi ryhmätapaamista keskittyvät kukin eri aiheeseen. Ne voidaan toteuttaa eri järjestyksessä, mutta suositusjärjestys on seuraava:

1.Mistä tulen?

•Asiakas tunnistaa yhtäläisyyksiä sekä merkityksiä menneisyytensä ja nykytilanteensa välillä. Tämä sisältää työskentelyä, jonka kautta asiakas hahmottaa aikaisempaa muodollista sekä ei-muodollista kokemusta (perhe, ystävät, harrastukset, työ, koulutus).

•Asiakas ryhmäytyy muiden valmennuksen osallistujien kanssa sekä kokee luottamusta turvallisessa ilmapiirissä.

2.Minne menen?

•Asiakas tunnistaa omia mielenkiinnon ja kiinnostuksen kohteitaan ilman ulkoisia rajoitteita.

•Asiakas keskustelee tavoitteiden merkityksestä muiden ryhmän jäsenten kanssa.

3.Missä olen?

•Asiakas osaa pukea sanoiksi (ja mahdollisesti kirjoittaa) oman muodollisen ja ei-muodollisen osaamisensa. Edellisen pohjalta asiakas tunnistaa ja arvostaa osaamistaan, jota hän ei aikaisemmin tiedostanut.

•Asiakas osaa kertoa omasta osaamisestaan muille ryhmän jäsenille.

4.Minne menen?

•Oman osaamisensa perusteella asiakas tiedostaa tämän hetken realistiset koulutusja työllistymispolut. Tätä kautta hän ymmärtää, mitä konkreettisia toimenpiteitä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää.

•Ryhmässä asiakas kertoo omista ja kuulee muiden koulutusja työllistymispoluista.

5.Miten menen?

•Asiakas saa työkaluja, joilla hän voi parantaa sekä suullista että kirjallista ilmaisuaan.

•Asiakas harjoittelee omaa ilmaisukykyään ryhmän jäsenten kanssa.

6.Mitä nyt?

•Asiakas suorittaa konkreettisia toimenpiteitä välihaastattelussa laaditun etenemissuunnitelman pohjalta.

•Asiakas jakaa kokemuksiaan ryhmässä toimimisesta ja sen merkityksestä valmennuksen aikana.

Valmennuksen vaiheet

Valmennuksen sisältö voidaan jakaa kolmeen eri  vaiheeseen,  jotka  muodostavat jokainen selvän kokonaisuuden. Peräkkäisten vaiheiden kasvava ajanjakso ilmentää valmennuksen tiiviyden merkitystä erityisesti valmennuksen alkupäässä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhden vaiheen tai sen sisällön väliin jättäminen johtaisi asiakkaan kohdalla välttämättä valmennuksen keskeytymiseen. Vaikka edeltävä vaihe tukee seuraavan vaiheen mielekästä toteutumista, vaiheita tai osioita ei voida nähdä toisistaan riippuvaisina ja siten toistensa edellytyksinä. Tämä ei sopisi yhteen asiakkaan itseohjautuvuuden kanssa.

I Vaihe on sekä asiakkaan osallistumisen että valmennuksen onnistumisen kannalta kriittisin. Asiakas tutustuu useisiin eri ihmisiin: ohjaaja, mentori ja vertaisryhmä. Tutustumisvaihe tarkoittaa siten monia sosiaalisia tilanteita ja ryhmäytymistä lyhyen ajan sisällä. Tässä vaiheessa asiakas saa pohtia menneisyyttään ja tulevaisuuttaan itsenäisesti ilman ohjaajan vaikutusta. II Vaihe on valmennuksen varsinainen työskentelyvaihe, jonka tarkoituksena on hahmottaa asiakkaan realistisia koulutus- ja työllistymispolkuja. Työskentely on käytännössä tavoitteiden asettamista ja toimenpiteiden suunnittelemista, mikä määrittelee, mitä tapahtuu valmennuksen lopussa ja erityisesti sen jälkeen. Tässä vaiheessa ohjaaja osallistuu asiakkaan työskentelyyn tuomalla realistisia näkökulmia asiakkaan pohdinnan avuksi. III Vaihe on valmennuksen toimenpidevaihe, joka jatkuu vielä valmennuksen jälkeen. Asiakas suorittaa yhdessä sovittuja toimenpiteitä, jotta hän saavuttaisi asettamiaan tavoitteita.

Ohjaajan näkökulma

Moni valmennus toteutuu usein eri tavalla kuin miten se on mallinnettu. Tämä on luonnollisesti seurausta jokaisen asiakkaan henkilökohtaisista tarpeista ja aika- taulusta. Tässä valmennuksessa useampi asiakas kaipasi enemmän ohjaajan konkreettista ohjausta kuin mitä valmennus alun perin tavoitteli. Tästä seurasi usein ylimääräistä yksilöohjausta. Asiakkaan itseohjautuvuuden edistäminen tarvitsee usein enemmän aikaa kuin mitä esimerkiksi tämä valmennusmalli kykenee tarjoamaan. Konkreettisuuden eli asiakkaan urapolun hahmottumisen ei kuitenkaan tarvitse olla ulkoapäin ohjattua. Vaikka ohjaajalla on selkeä näkemys siitä, mitä asiakkaan pitäisi tehdä tai mihin hänellä on realistiset mahdollisuudet, asiakkaan oma oivallus on ensiarvoisen tärkeä. Henkilökohtainen oivaltaminen, johon asia- kasta voi myös ohjata, edistää sisäistä motivaatiota ja minäpystyvyyttä varsinkin pitkällä tähtäimellä.

Lähteet

Bandura, A. (1997). Self-efficacy: The exercise of control. New York: Freeman.

Ryan, R. M. (2017). Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. New York: Guilford Publications.

Kirjoittaja: Huotari Paavo, TM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto. Alkuvaiheessa toiminut hankkeen projektipäällikkönä ja myöhemmin valmennusryhmien ohjaajana. Hän on kehittänyt ja mallintanut hankkeen valmennusprosessia. Aikaisemmin työskennellyt mm. uravalmentajana.