Valitse sivu

Masennus ja masennusoireet

Masennuksen tai tähän liittyvien piirteiden esiintyminen on riski koko perheen hyvinvoinnille. Masennus on yksi yleisimmistä mielenterveyden häiriöstä. Elämäntilanteeseen, pettymyksiin tai menetyksiin liittyvä mielipaha tai suru ovat eri asioita kuin masennus, mutta ne voivat pitkittyessään johtaa masennukseen. Yksittäinen oire ei vielä tarkoita masennusta. Miesten kohdalla masennukseen liittyvät piirteet voivat jäädä huomaamatta johtuen miesten erilaisista tavoista ilmaista itseään.

Masennuksen keskeisiä oireita ovat masentunut, surullinen tai tyhjä mieliala sekä alentunut kyky tuntea mielenkiintoa tai mielihyvää. Muita oireita voi olla muun muassa unettomuus tai väsymys, laihtuminen tai painonnousu, keskittymis- ja muistivaikeudet, kehon liikkeiden hidastuneisuus tai levottomuus, seksuaalinen haluttomuus, arvottomuuden ja toivottomuuden tunne sekä vakavimmissa tilanteissa kuolemantoiveet tai itsemurha-ajatukset.

Erityisesti miehillä masennusoireet voivat ilmetä muun muassa aggressiivisuutena, ärtyisyytenä, väkivaltana, päihteiden väärinkäyttönä, riskihakuisuutena ja kehollisina tuntemuksina. Edellä mainitut miesten oireet voidaan tulkita uhkana läheisten hyvinvoinnille, jolloin tukitoimet kohdistuvat läheisten turvaamiseen. Vaarana on, että miehen tunnistamaton masennusoireisto jää ilman hoitoa ja pahenee.

Yksilöllinen toimintakyky voi säilyä pitkään hyvällä tasolla, vaikka ihmisen kokemus omasta hyvinvoinnista olisi ristiriidassa arjen vaatimusten kanssa. Ristiriidan pitkittyessä vaikutukset elämänlaatuun ja ihmissuhteisiin korostuvat. Masennuksen esioireita voivat olla nukahtamisvaikeudet tai aamuöinen herääminen sekä jatkuva väsymys, ärtyisyys tai ilottomuus. Uupumus voi kehittyä masennustilaksi, jos väsymys muine masennustilalle tyypillisine oireineen ei lievity lainkaan tai kunnolla lepo- tai lomapäivien aikana.

Huomionarvoista on lapsen syntymän tuomat muutokset vanhempien mahdollisuuksiin hyödyntää omia keinojaan oman toimintakykynsä ylläpitämiseksi, esimerkiksi vanhemmuuden mukanaan tuomat muutokset aikuisen ajankäyttöön. Toisaalta esimerkiksi lapsen yölliset heräämiset voivat johtaa unettomuuden mukanaan tuomiin kuormitustekijöihin, vaikka yksilöllä itsellään ei olisikaan ongelmia nukkumisen kanssa.