Valitse sivu

Sukupuolisensitiivisyyden merkitys työuravalmennuksessa

Hankkeen pyrkimyksenä oli vastata nuorten miesten urahaasteisiin huomioimalla sukupuoleen kuuluvia erityiskysymyksiä. Tässä artikkelissa tuodaan esille mitä sukupuolisensitiivisyydellä tarkoitetaan ja kuinka uravalmennukseen osallistuneet nuorten miehet ovat kokeneet sen, että valmennukseen osallistuneet olivat kaikki miehiä. Pohditaan myös sukupuolisensitiivisen valmennuksen merkitystä nuorten työurilla suuntautumisen näkökulmasta.

Sukupuoli on sekä työelämässä että muussakin elämässä keskeinen rakenteistava ulottuvuus (Salmi 2003, 407). Työelämään liittyen ihmisen sukupuoli vaikuttaa muun muassa uravalintoihin ja erityisesti siihen, mitä alaa alkaa opiskella sekä myöhemmin työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksiin. Naiset ovat   jo pitkään opiskelleet miehiä enemmän. Tämä onkin johtanut siihen, että naisten koulutustaso on noussut selvästi korkeammaksi kuin miesten. Koulutustaso nousee noin 30 vuoden ikään saakka. Lähes joka viides mies jää pelkän perusasteen varaan, mutta naisista vain joka kymmenes. (Myrskylä 2013, 25.)

Sukupuolen huomioimisesta erilaisessa järjestetyssä toiminnassa, esimerkiksi palveluissa ja koulutuksessa käytetään tavallisesti sukupuolisensitiivisyyden käsitettä. Sillä tarkoitetaan yleisesti sukupuolinäkökulman huomioonottamista kaikilla yhteiskunnan alueilla ja toiminnoissa. Erja Anttosen (2007, 10-11) mukaan sillä voidaan tarkoittaa kykyä tunnistaa miesten ja naisten erilaisuus sekä erot esimerkiksi tarpeissa ja viestintätavoissa sekä kykyä kuunnella ja havainnoida miesten ja naisten erilaisuutta eri konteksteissa. Se on sukupuoleen liitettyjen arvojen ja asenteiden näkyväksi tekemistä ja tunnistamista. Sukupuolisensitiivisyyttä on pidetty edellytyksenä todelliselle sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle.

Sukupuolisensitiivisyys merkitsee herkkyyttä huomioida sukupuolen erilaiset vaikutukset nuoren mieheksi tai naiseksi kasvamisessa. Sukupuolisensitiivisessä työssä tunnistetaan erilaisia miehenä ja naisena olemisen tapoja, mutta ei tueta toteuttamaan niitä kyseenalaistamatta. Sukupuolisensitiivisessä työssä pyritään purkamaan, avaamaan ja laajentamaan sukupuolirooleja sekä sukupuolittuneita käyttäytymismalleja.

Sukupuolen huomioiminen valmennuksissa

Hankkeessa sukupuolisensitiivisyys haluttiin nostaa esiin, koska monet hyvinvoinnin ja myös työelämän kysymykset ovat sukupuolisidonnaisia ja niihin liittyy myös sukupuolierityisiä haasteita. Miessakit ry:n toiminnoissa on tullut lisäksi selkeästi esille miesten sosiaalisten suhteiden muodollisuus. Monesti erilaisissa elämänkriiseissä miehet ovat hakeutuneet avun piiriin osaksi myös siksi, että heillä ei ole lähipiirissään ketään, kenen kanssa keskustella. Kysyttäessä useat miehet ovat kuitenkin kertoneet, että heillä on kavereita. Sen sijaan kavereiden kanssa puhuminen koetaan vaikeaksi; erityisesti asioista, jotka he itse kokevat haastaviksi. Taustalla ilmiössä on varmasti useita eri sosiaalisia ja kulttuurisia syitä. Osa syistä perustuu poikien ja nuorten miesten tunnetaitoihin eli kykyyn ratkoa erilaisia psykologisia ja sosiaalisia haasteita ja kehitystehtäviä sekä ilmaista ja käsitellä tunteita muiden kanssa tarkoituksenmukaisella ja tilanteeseen sopivalla tavalla.

Ira Virtanen (2013,  232)  on kirjoittanut vuorovaikutuksen olevan keskeisessä roolissa ystävyyssuhteiden syntymisessä ja niiden ylläpidossa. Sekä teini-ikäiset pojat että nuoret aikuiset miehet ovat rakentaneet yhdessäolon pitkälti urheilun tai pelien pelaamisen kautta. Vastaavasti naiset puolestaan korostavat ystävyyssuhteissaan puhumisen merkitystä. On vaikea näyttää toteen, kuinka paljon sukupuoli vaikuttaa vuorovaikutussuhteiden laadullisiin eroihin. Kuitenkin tämä on oletettavasti yksi keskeinen tekijä siinä, minkälaisiksi miehet kokevat mahdollisuutensa ottaa puheeksi arkoja asioita ystävyyssuhteissaan.

Miessakki ry:n toiminnassa miehet kokoontuvat yhteen jonkin tietyn teeman ympärille ja monissa tilanteissa nousee useimpien miesten kohdalla esiin sekä tarve että halu keskustella toisten kanssa omaan elämään liittyvistä kysymyksistä. Yhteinen tila ja selkeä syy asettua vuorovaikutukseen toisen kanssa puhuakseen henkilökohtaisista asioista edistää usein molemminpuolista halua jakaa omaan elämään liittyviä kysymyksiä. Toiminnan rakenteet luovat usein miehille sekä syyn että turvan nostaa esille omaan elämään liittyviä kiperiäkin kysymyksiä. Kysyttäessä miehet myös kertovat saaneensa myönteisiä kokemuksia toisten kanssa puhumisesta. Tyypillistä on myös, että puhumisen kulttuuri siirtyy muihin ihmissuhteisiin. Miesten keskinäinen toiminta siis arkisesti ilmaistuna opettaa ja rohkaisee miehiä käsittelemään omia asioitaan toisten miesten kanssa.

Nuorille miehille suunniteltu ja kohdennettu valmennusmalli oli tietoisesti sukupuolisensitiivinen. Oletuksena oli, että miesten erityiskysymyksiä tunnistamalla ja tiedostamalla työskentely heidän kanssaan onnistuu helpommin ja myös miesten mahdollisuudet päästä kohti asettamiaan tavoitteita paranee. Sukupuolisensitiivisyyden myötä hanketyöntekijät pyrkivät tiedostamaan niitä miehille tyypillisiä haasteita ja toimintamalleja, jotka osaltaan voisivat vaikuttaa valmennusryhmässä toimimiseen.

Koulutus- ja työuravalmennuksessa miehiä tuettiin pohtimaan ja löytämään omannäköinen identiteetti ja olemisen tapa moninaisten mallien ja vaihtoehtojen joukosta. Sukupuolisensitiivisessä työssä rohkaistaan jokaista löytämään omat vahvuutensa ja voimavaransa, kuuntelemaan itseään ja olemaan rohkeasti oma itsensä. Samalla pyritään vahvistamaan yhdessä olemisen taitoja ja tarjotaan mahdollisuus olla osa yhteisöä.

Miesten näkemykset sukupuolisensitiivisestä valmennuksesta

Hankkeen aikana Topi Tarkki haastatteli opinnäytetyötään varten valmennukseen osallistuneita miehiä heidän kokemuksistaan[i]. Valmennukseen osallistuneiden nuorten miesten haastatteluista tulee esille erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä sukupuolisensitiivisyyteen perustuvasta toiminnasta. Yhtäältä miehet hiukan empivät kuinka merkitykselliseksi he näkevät sen, että valmennus on suunnattu nimenomaan miehille. Toisaalta kaikissa haastattelujen otteissa tulee esille asioita, joita miehet ovat pitäneet tärkeinä juuri heidän omasta näkökulmastaan. Vertaisryhmää yhdistävinä asioina mainitaan armeija, yhteinen kokemuspohja ja se, että miehisyyteen liittyviä asioita ei tarvitse erikseen korostaa vertaisryhmässä. Myös yhteishenkeä on helpompi luoda miesten kesken.

”-ei se oo oikeestaan tuntunut miltään. Sinänsä ensin vähän hassulta, mut ehkä siinä sitten, kun se on semmonen niinku vertaisryhmä, niin ehkä sii     nä sitten on helpompi samaistua, kun miehillä on yhteinen niinku armeija ja tämmöset.”

”Lähtökohtaisesti ei ollut minusta ollenkaan huono juttu että valmennus oli suunnattu ainoastaan miehille                        Samaan aikaan miehillä tuo kynnys avun

pyytämiseen ja hakemiseen sekä erilaisiin valmennuksiin ja kuntoutuksiin osallistumiseen näyttäisi olevan lähtökohtaisesti korkeampi.”

Kun ryhmässä on pelkästään miehiä, ei synny tarvetta alleviivata maskuliinisia ominaisuuksia. Voi myös tulkita, että kun sukupuolta ei tarvitse erityisesti korostaa, on mahdollista keskittyä itselle tärkeisiin asioihin yhdessä toisten osallistujien kanssa.

”En varsinaisesti ajatellut, että ohjelma oli suunnattu miehille. Itse lähestyin sitä kuin sukupuolineutraalia ohjelmaa. Miehille suunnatusta ohjelmasta oli kyllä hyötyä, kun koin että kaikki muut osallistujat olisivat jollain tasolla samassa tilanteessa kuin minä, eikä tarvinnut murehtia typeriä asioita, kuten maskuliinisuutta tai miten naiset näkisivät minut tässä tilanteessa.”

Korostettiin myös naisten ja miesten kokemustodellisuuksien eroja. Tilanteessa, jossa ei tarvitse pohtia omaa miehisyyttään eikä sukupuolten erilaisia tapoja kokea asioita, on helpompi keskittyä ja kehittää omia kykyjään. Itsetuntemus ja voimavarat löytyvät vertaisryhmästä, jossa on paljon samanlaisia tapoja hahmottaa asioita. Yhteishenki osallistujien ja valmentajien välillä syntyy siitä, että ymmärretään ja saadaan yhteys toisten kokemuksiin.

”Kaiken tasa-arvopuheen ohella minusta hyvä muistaa kuinka eri tavoin miehet ja naiset kokevat eri asiat. En nyt sano, etteikö poikkeavan näkökulman tuominen esille ole lähtökohtaisesti hyvä juttu, mutta valmennuksen ja kykyjen kehittämiseen keskittyvässä toiminnassa tästä ei välttämättä ole niin isoa hyötyä. Pääpainon pitäisi olla ihmisten itsetuntemuksen lisäämisessä sekä omien voimavarojen tunnistamisessa. Mitä paremmin osallistujat kokevat voivansa samaistua vetäjään, ja vastaavasti mitä paremmin vetäjä kokee saavansa yhteyden osallistujiin, sen parempia tuloksia yleensä syntyy Väitän myös että kun valmennusryhmä koostuu ainoastaan miehistä, on ryhmän mahdollista synnyttää täysin erilainen yhteishenki.”

Tarvitaanko sukupuolisensitiivistä uravalmennusta?

Nuoret miehet vaikuttavat pitävän tärkeänä pohtia työhön ja työllistymiseen liittyviä kysymyksiä vertaisryhmässä. Koulutusja työurapolun alussa saattaa korostua tarve etsiä oman elämän suuntaa nimenomaan vertaisryhmässä. Vertaistoiminnan lähtökohtana on, että se perustuu vastavuoroiselle kokemusten vaihdolle, jossa samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat tukevat toinen toisiaan (Hyväri 2005). Yhteisten kokemusten peilaaminen toisten kanssa lisää keskinäistä ymmärrystä ja auttaa osallistujia jäsentämään omaa  tilannettaan. Tällaiset yhteiset kokemukset voivat liittyä esimerkiksi kriittisiin tilanteisiin ja elämän muutosvaiheisiin. Vertaistoiminnan tutkimus on tuonut selkeästi esiin, että kokemusten jakaminen lisää monella tavalla vertaisryhmän jäsenten toivoa sekä vahvistaa heidän voimaantumistaan (Mikkonen 2009). Nuorten miesten näkemykset samankaltaisten elämäntilanteiden jakamisen merkityksestä näyttävät vahvistavan käsitystä, että sukupuoli toimii hyvänä lähtökohtana uravalmennukselle ja mentoroinnille.

Voiko sukupuolisensitiivinen valmennusmalli vahvistaa ja eriyttää entisestään sukupuolten suuntautumista koulutus- ja työuramarkkinoilla? Vaikka miehet olivat selkeästi sillä kannalla, että miestenryhmä oli valmennuksessa toimiva ja toivottava tapa, on syytä pohtia, miten sukupuolisensitiivisen mallin vakiinnuttaminen mahdollisesti vahvistaa sukupuolia eriyttäviä rakenteita.

Sukupuolisensitiivisyyttä ei korostettu valmennuksesta tiedottamisessa ja markkinoinnissa. Se, että kyseessä oli vain miehille tarkoitettu ryhmä, tuli esille vasta valmennuksen alettua. Sukupuolikysymyksiä ei myöskään suoraan käsitelty valmennuksessa. Valmennukseen oli myös suunniteltu osio, jossa miehille esiteltiin mahdollisuuksia toimia sosiaalija terveydenhuollon tehtävissä. Naisvaltaiset alat eivät kohderyhmän miehiä kovin laajasti kiinnostaneet. Hankkeessa pääteltiin, että kohderyhmä koostui pääasiassa miehistä, jotka olivat jo lähtökohtaisesti suuntautuneet oman sukupuolensa ammatteihin. Uusia miehille suunnattuja valmennuksia suunniteltaessa tulevaisuudessa olisi hyvä pohtia, olisiko sukupuoleen liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia malleja mahdollista avata ja käsitellä valmennuksen aikana. Olisi tärkeää luoda pedagogisia malleja, joiden avulla miehille avautuisi erilaisia tapoja suuntautua koulutus- ja työuramarkkinoilla. Sukupuolten kulttuurisia resursseja tulisi kyetä hyödyntämään tulevaisuudessa mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa työtehtävissä ja eri aloilla.

Lähteet:

Anttonen, E. (2007). Sukupuolisensitiivisyys kansalaistoiminnassa ja nuorisotyössä. (Humanistinen ammattikorkeakoulu, Sarja C, Oppimateriaaleja, 13). Helsinki: Humanistinen AMK. Saatavilla http:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-066-5.

Hyvari, S. (2005). Vertaistuen ja ammattiauttamisen muuttuvat suhteet. Teoksessa M. Nylund & A. Young (toim.). Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus (s. 214-235). Tampere: Vastapaino.

Mikkonen, I. (2009). Sairastuneen vertaistuki. Kuopio: Kuopion yliopisto. (Väitöskirja, Kuopion yliopisto).

Myrskyla, P. (2013). Hyvin koulutetuilla naisilla ja miehilla on pitka tyoura. Teoksessa M. Pietiläinen Työ, talous ja tasa-arvo (s. 17-40). Helsinki: Tilastokeskus. Saatavilla http://www.stat.fi/tup/julkaisut/ tiedostot/julkaisuluettelo/ytytata_201300_2013_10369_net.pdf

Salmi, M. (2003). Mitä tekemistä sukupuolten tasa-arvolla on asiantuntijaorganisaation työssä? Yhteiskuntapolitiikka (68), 407-416. Saatavilla http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209116931

Virtanen, I. A. (2013). Ikä ja elämänkulku miesten ystävyyssuhteissa. Teoksessa I. Pietila & H. Ojala (toim.) Miehistä puhetta: Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit (s. 227–251).

Tampere: Tampere University Press. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9135-1

Kirjoittajat:

Hyväri Susanna, VTT, TKI-asiantuntija, Diakonia-ammattikorkeakoulu. Tutkimus- ja kehittämistehtävät sekä julkaisutoiminta ovat käsitelleet syrjäytymisen ja huono-osaisuuden kysymyksiä, palvelukäyttäjien ja kansalaisten osallisuusja vaikuttamismahdollisuuksia sekä aluekehittämistä. Hanketyössä toiminut asiantuntijana nuorten työllistymisen, osallisuuden ja hyvinvoinnin kehittämistehtävissä. Auta miestä mäessä -hankkeessa toiminut kehittämistyön asiantuntijana.

Peitsalo Peter, Executive coach, BoMentis Oy. Toiminut hankkeen aikana Miessakit ry:ssä kehittämispäällikkönä ja hankkeen osatoteuttajana. Vastuualueena oli erityisesti hankkeen mentoritoiminnan suunnittelu ja toteuttaminen.


[i] Artikkelin lainaukset on otettu Topi Tarkin keräämästä haastatteluaineistosta, jossa hän on kysynyt valmennukseen ja mentorointiin osallistuneilta miehiltä heidän kokemuksistaan miesten valmennusryhmistä.