30.10.2015

Mies väkivaltavaltatyön asiakkaana

Tässä kirjoituksessa Miessakit ry:n Lyömätön Linja -työn psykoterapeutit Pekka Jolkkonen ja Matti Kupila käsittelevät miesten avun hakemista asiakkaan, työntekijän ja tutkimuksen näkökulmista. Kiitokset asiakkaillemme palautteista!

”Olen suuttunut monesti elämäni aikana, välillä hallitsemattomasti. En ollut pitänyt sitä minään ongelmana. Sain kerran tapani mukaan vaarallisen raivarin liikenteessä vaimoni ollessa kyydissä. Tämän episodin seurauksena riitelimme ja minun rauhoituttuani hän sanoi että minun kannattaisi oikeasti hakea apua. Se havahdutti minut, koska sitä ei ollut ennen ehdotettu minulle. Tajusin ettei tällainen raivoaminen ole normaalia, hyväksyttävää eikä turvallista, vaikka en ollut lyönytkään ketään. Pelkäsin että saatan alkaa myöhemmin käyttää myös fyysistä väkivaltaa tai aiheuttaa onnettomuuden, jos en hae apua nyt. Löysin googlen kautta Lyömätön Linja -työn yhteystiedot ja otin yhteyttä. Pääsin varsin pian keskustelemaan psykoterapeutin kanssa. Keskusteleminen helpotti oloa hyvin nopeasti ja auttoi ymmärtämään oman elämän solmukohtia ja vihan lähteitä. Se käynnisti ennen kaikkea ajattelun prosessin. Koin aluksi epävarmuutta siitä, olenko edes oikeutettu tällaiseen apuun, mutta terapeuttini sai minut vakuuttuneeksi siitä että asioihin kannattaa nimenomaan puuttua ajoissa. Avun saaminen oli aidosti luottamuksellista ja tapaamiset tuntuivat täysin turvallisilta ja sain todella apua ongelmaani. Suuttumiseni ovat nykyään harvemmassa ja saan ne helpommin hallintaan kuin ennen. Olen hyvin kiitollinen saamastani avusta.”

Väkivalta heikentää merkittävästi koko perheen hyvinvointia. Väkivallan kohteeksi joutunut altistuu traumatisoitumiselle ja joutuu pelkäämään väkivallan toistumista. Samoin tekijöihin väkivallan käyttö vaikuttaa haitallisesti monin tavoin. Välillisesti väkivalta parisuhteessa vaikuttaa myös lasten elämään vanhempien psyykkisen voinnin heikentyessä. Lasten elämään väkivallan vaikutukset heijastuvat suoraan, jos he kuulevat tai ovat läsnä väkivaltatilanteissa, tai jos väkivalta kohdistuu heihin itseensä. Aikuisten parisuhteen muuttuessa väkivallan myötä turvattomammaksi, siirtyy turvattomuudentunne myös lapseen.

Parisuhteessa olevista miehistä 16 % ja naisista 17 % on joutunut vähintään kerran nykyisen kumppaninsa tekemän väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi. Fyysistä väkivaltaa sukupuolet kokevat yhtä usein. Uhkailua ja seksuaalista väkivaltaa kokevat naiset miehiä enemmän. Entisen kumppaninsa väkivallan kohteeksi naiset joutuvat myös selvästi miehiä useammin. Naisille väkivallasta aiheutuu kolme kertaa useammin psyykkisiä seuraamuksia kuten vihaa, pelkoa ja masennusta. Naisille aiheutuu kaksi kertaa enemmän fyysisiä vammoja ja parisuhdeväkivallan tapahtumakertoja on heillä miehiä useammin. (Heiskanen & Ruuskanen 2012.) Väkivallan yleisyydestä sekä sen kaikkiin osapuoliin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista johtuen, väkivallan tekijän auttaminen eroon väkivaltaisesta käyttäytymisestä on tärkeää.

Miessakit ry:n Lyömätön Linja -työstä hakevat apua miehet, jotka ovat käyttäneet tai pelänneet käyttävänsä väkivaltaa useimmiten kumppaniaan kohtaan. Asiakastyön seurannan tuloksista piirtyy kuva työssäkäyvästä, vakituisessa parisuhteessa elävästä, usein myös työhönsä kouluttautuneesta miehestä. Pääsääntöisesti väkivallan käyttö toistuu samankaltaisissa vuorovaikutustilanteissa, joihin on vaikea löytää toisenlaista toimintamallia. Päihteet liittyvät asiakkaillamme väkivaltatilanteisiin harvemmin kuin voisi olettaa. Kolmasosalla päihteet eivät liity lainkaan väkivallan käyttöön, kolmasosalla vain harvoin ja kolmasosalla päihtymys liittyy aina väkivallan käyttöön.

Osa asiakkaista hakeutuu itse aktiivisesti avun piiriin ja noin kolmasosa löytää työmuodon yhteistyötahon ohjaamana. Joidenkin asiakasryhmien avun piiriin ohjautumista on pyritty helpottamaan yhteistyössä ohjaavan tahon kanssa suunnitellulla asiakasohjauskäytännöllä. Tällä hetkellä muun muassa sovittelutoimen, poliisin ja rikosseuraamusviraston kanssa on sovittu räätälöidystä asiakasohjauksesta. Muita ohjaavia tahoja ovat terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelut.

Avun hakeminen väkivaltaongelmaan

Läheistä, itselle merkityksellistä ihmistä kohtaan käytetty väkivalta, on väkivaltaa käyttäneelle ristiriitainen, häpeää ja syyllisyyttä herättävä kokemus. Ongelman kohtaamista pyritään usein välttämään ja avun hakemista lykätään helposti tuonnemmaksi. Miesten avun hakemisen ja vastaanottamisen vaikeus on tuotu esille useissa yhteyksissä. Avun hakemisen sijaan ongelmia ratkotaan tunne-elämäänkin liittyvissä vaikeuksissa muun muassa järkeistämällä tai siirtämällä huomio muuhun esim. urheilun, yksipuolisen työhön keskittymisen, päihteiden ja myös väkivallan käytön avulla. Miehet päätyvät myös naisia useammin itsemurhaan.

Julkisen sektorin palveluissa on tyypillisesti melko vähäiset mahdollisuudet tarjota apua miehille, jotka käyttävät väkivaltaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä väkivaltaa käyttäneen miehen auttamistehtävää ei ole kunnissa ja kaupungeissa sellaisenaan nimetty vastuualueeksi kenellekään. Naiset ja lapset mielletään usein lähisuhdeväkivaltatilanteissa ensisijaisiksi auttamiskohteiksi. Miehille tarjottavasta perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyöstä onkin suurelta osin muodostunut Suomessa järjestöjen ja yhdistysten työkenttä. Tämän nähdään myös madaltavan miesten avunhakemiskynnystä, koska auttajat eivät ole viranomaisia.  Kaikkien järjestöjen ja yhdistysten väkivaltaa käyttäneille miehille apua tarjoavien työntekijöiden yhteenlaskettu määrä Suomessa vuonna 2015 on 33 kpl.

Väkivaltatyössä miesten asiakkuudessa on paljon yhtymäkohtia terapiatyöskentelyyn. Miesten terapiakokemuksista ja näiden kokemuksien ymmärtämisestä maskuliinisuuden kannalta on tehty myös suomalaista tutkimusta. Maskuliinisuudella on näissä tarkoitettu muun muassa sitä, miten miesten odotetaan toimivan vallitsevan kulttuurin mukaisesti ja toisaalta niitä arvoja ja normeja, jotka ovat osa miesten identiteettiä. Perinteisen hegemonisen mieskäsityksen mukaan miehen tulisi länsimaisessa kulttuurissa olla menestynyt, kilpailuhenkinen, rationaalinen ja pärjäävä. Hänen tulisi myös välttää tunteiden ilmaisemista, heikkouden osoittamista ja riippuvuutta toisista. Näihin miehiin kohdistuviin odotuksiin ja arvoihin sitoutuneet miehet käsittelevät kohtaamiaan vaikeuksia toiminnallisesti ja puhuvat harvemmin asioistaan läheisen kanssa tai hakevat ammattiapua. Erään näkemyksen mukaan miehille annettavassa terapiassa olisi hyvä huomioida monien miesten tarve hallita tilanteita sekä yhteistyösuhteen rakentumisen niin, että mahdollinen maskuliinisuuden aiheuttama avun hakemiseen liittyvä häpeä tulisi huomioiduksi. (Valkonen & Lindfors 2012.) Miesten kanssa tehdystä väkivaltayöstä saatujen kokemusten mukaan monilla miehillä on melko perinteisen kaltainen käsitys siitä, mitä miehen tulisi olla. Osa asiakkaista hyötyy siitä, että hän saa tukea miehenä olemiseen liittyvän käsityksen laventamiseen, jolloin tunteiden käsittelylle tulee enemmän mahdollisuuksia.

Avun saamista ja vastaanottamista

Väkivaltainen teko läheistä kohtaan on kriisi myös tekijälle. Mitä nopeammin apua on saatavilla, sen parempi. Verkkopalvelut ja 24/7 palvelevat puhelinlinjat sekä netissä täytettävät yhteydenottolomakkeet ovat hyviä kanavia näissä tilanteissa. Yhteydenottoihin tulisi reagoida nopeasti, koska apua haettaessa motivaatio työskentelyyn on korkealla. Usein jo yhteyden saaminen helpottaa miehen kriisiä ja auttaa häntä jäsentämään tilannetta. Lisäksi se valmistaa työntekijän kanssa kasvokkain tapahtuvaan asian käsittelyyn.

Lyömätön Linja -työssä lähtökohtana on etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja tilanteisiin, jotka ovat johtaneet väkivallan käyttöön. Saatujen kokemusten mukaan väkivaltatilanteiden läpikäymisen ja väkivallan käyttöön liittyvien tunneyhteyksien tiedostaminen vaikuttaa väkivallan käytöstä luopumiseen. Monilla tiedostaminen edellyttää pidempikestoista työskentelyä ja esimerkiksi vuonna 2014 viidesosa asiakkaista ohjattiin psykoterapiaan. Lyömättömän Linjan asiakkuuden myötä suhtautuminen psykoterapiaan muuttuu joidenkin kohdalla aiempaa myönteisemmäksi. Osa näistä henkilöistä ei olisi hakeutunut terapiaan ilman Lyömättömän Linjan tapaamisia.

Tapaamisten aloittamista tilannekohtaisten konkreettisten asioiden käsittelyllä pidetään miesten kanssa työskentelyyn liittyvänä asiana. Mielensisäisen tapahtumisen käsittelyyn siirtyminen tulisi siirtyä vasta yhteistyösuhteen rakentumisen myötä. Kulttuuriin liittyvien maskuliinisten odotusten tiedostamista ja odotusten uudelleenmäärittelyn mahdollisuutta pidetään myös miesten hyvinvointia edistävänä osana terapiaprosessissa. (Valkonen & Lindfors 2012.) Myös väkivaltatyöstä saatujen kokemusten mukaan miehet hyötyvät siitä, että työskentely aloitetaan konkreettisten ongelmien käsittelystä ja se on selkeän tavoitteellista. Olennaista on kohdata asiakas arvostavasti hänen lähtökohdistaan käsin. Kokemus avun saamisesta ja vastaanottamisesta helpottaa avaramman käsityksen muodostamista omasta miehisyydestä. Usein tämä merkitsee tunteiden tietoisempaa tunnistamista ja ilmaisemista, omien rajojen asettamista rakentavasti ja empaattisempaa suhtautumista toiseen.

”Sain uusia näkökulmia ja itsetutkiskelu lisääntyi.”

”Opin tunnistamaan ja sain keinoja tilanteisiin, jotka aikaisemmin johtivat väkialtaan.”

”Opin kohtaamaan omat tunteet ja ajattelemaan järjellä niiden lähtökotia.”

”Opin puhumaan kumppanille, aikaisemmin panttasin ja räjähdin.”

Miesten väkivalta-auttamista selvittävän tutkimuksen mukaan, väkivalta on työskentelyn myötä vähentynyt merkittävästi ja runsaalla kolmanneksella tutkituista loppunut kokonaan. (Törmä & Tuokkola 2009.)  Autettaessa väkivaltaa tehnyttä miestä, hyötyvät tästä välillisesti myös puoliso ja lapset. Esimerkiksi isän väkivaltaisen käyttäytymisen päättyminen parantaa olennaisella tavalla lapsen mahdollisuuksia omassa elämässään selviytymiseen. Tutkimukseen osallistuneet miehet kokivat väkivallankäytön vähenemisen ja loppumisen lisäksi myös oman hyvinvointinsa lisääntyneen. Hyvinvoiva mies on usein myös fyysisesti terveempi. Kustannushyötyjä väkivallan vähentymisestä tai päättymisestä on vaikeaa mitata, mutta hyödyt ovat arvioiden mukaan merkittäviä.

Väkivaltatyön asiakkaina olleet miehet pitävät heille kohdennettuja palveluita lähes kaikilta osin kiitettävinä. Työn laatua arvioivat kysymykset saavat asiakkailta yhdeksän tai kymmenen pistettä asteikon ollessa neljästä kymmeneen. Eniten miehet ovat kritisoineet tarjottujen palveluiden lyhytkestoisuutta. Väkivaltatyössä käynnit ovat usein rajoittuneet viiteen tapaamiskertaan per asiakas.

Väkivaltatyöstä saaduista hyödystä nousee erityisesti kaksi asiakokonaisuutta muita näkyvämmäksi: oman elämäntilanteen näkeminen uudella tavalla sekä konkreettiset apuvälineet väkivallasta pidättäytymiseen. Miehille avun hakeminen naisvaltaisista sosiaali- ja terveyspalveluista on edelleen naisia vaikeampaa, etenkin silloin kun mies on käyttäytynyt väkivaltaisesti. Monet miehet pitävät tärkeänä, että heille on oma paikka ja keskustelukumppanina on toinen mies.

Miestyöntekijällä on hyvät mahdollisuudet tukea asiakasta uudenlaisen mieheyden rakentumisessa ammatillisen työotteen ja yhteisen miehisen pohdinnan mahdollisuuden kautta. Tapaamisissa voidaan miettiä, miten asiakkaalle merkitykselliset miehet ovat suhtautuneet itseensä ja muihin; naisiin, tyttöihin ja poikiin sekä toisiin miehiin. Tätä kautta asiakas voi miettiä omaa miehisyyttään ja hänen on mahdollista määritellä uudelleen suhdetta itseensä ja muihin. Läheinen ja empaattinen suhde toiseen on paras vastavoima väkivallalle.

Lähisuhdeväkivaltaa käyttäneen miehen kohtaaminen

”Hain apua vaikeaan ja hämmentävään elämäntilanteeseeni, joka aiheutui omasta käytöksestäni. Elin haastavassa ja riitaisassa parisuhteessa, olin itse ollut suhteessa väkivaltainen. Koin syyllisyyttä ja olin hämmentynyt ja neuvoton koska en ymmärtänyt itseäni. Olin jo keski-ikäinen, enkä koskaan aikaisemmin ollut käyttänyt väkivaltaa jotain poikien nujakointia lukuun ottamatta, päinvastoin olin mielestäni herkkä ja empaattinen mies.

Muistan hyvin ensimmäiset käyntikerrat ja ne oivallukset jotka ne saivat aikaiseksi.

Tärkein oivallus joka johti uudenlaiseen ymmärrykseen ja kasvun tielle oli työntekijän toteamus siitä että minulla ei ole liikaa aggressiivisuutta vaan päinvastoin puolustan itseäni liian vähän.

Tämän takia jouduin kiista tai kilpailutilanteessa alakynteen ja neuvottomana turvauduin fyysiseen voimaan.  Alkoholin vaikutuksesta tämä kaikki oli riistäytyä käsistä ja ilman saamani apua luulen että tämä olisi ollut vain ajan kysymys.

Kaikki tämä tapahtui silmänräpäyksessä ja vastoin omaa vakaumustani siitä miten miehen tulee toimia. Olin tästä erittäin ahdistunut. Aloimme terapeutin kanssa käydä läpi elämääni ja voin vilpittömästi todeta, että tämä muutti elämäni suunnan ja sain korvaamatonta apua. Kävimme yhdessä läpi hankalia tilanteita ja myös sitä miten näitä tilanteita voi ehkäistä ja näin todella kävi.

Ymmärsin nyt mikä johti näihin väkivaltatilanteisiin ja opin uuden lähestymistavan kautta ulospääsytien ongelmiin, jotka vaikuttivat aikaisemmin ylivoimaisilta.”

Lähisuhdeväkivaltatilanteet, väkivallantekijöiden kokemukset ja persoonat ovat hyvin erilaisia. Tästä syystä jokaisen asiakkaan kuvaukselle tapahtumista ja väkivallasta täytyy olla riittävästi aikaa. Jos työskentelyn aloitus viivästyy, on tapahtumiin vaikeampaa päästä käsiksi. Asioita unohtuu. Näitä unohduksia voidaan kuvata miehen tietoisena haluna vähätellä ja kaunistella tapahtumaa. Usein kyse kuitenkin on inhimillisestä prosessista, jossa mies vaistonvaraisesti sulkee ja säilöö traumaattisia kokemuksia pois mielestä häiritsemästä jokapäiväistä elämää. 

Ensimmäisellä tapaamisella miehen tulisi voida kokea, että hän voi luottaa työntekijäänsä auttajana.  Tietoa työstä ja tarjolla olevista vaihtoehdoista ja menetelmistä on hyvä kertoa selkeästi ja avoimesti. Työn tavoitteena on väkivaltaisen käyttäytymisen loppuminen fyysisesti, mutta myös henkisesti. Hyvä tavoite työlle on, ettei kotona kukaan pelkää väkivallan uusiutuvan vaikeissakaan riitatilanteissa.

Työntekijä on vaitiolovelvollinen kuulemastaan. Tällä on suuri merkitys luottamuksellisen ja avoimen keskusteluyhteyden syntymisessä. Asiakkaalle on kuitenkin hyvä kertoa tilanteista, joissa vaitiolovelvollisuus ei päde; esimerkkinä lapsiin kohdistuva väkivalta. Jos miestä ja hänen perhettään autetaan samanaikaisesti jossain toisessa ammatillisessa yksikössä, kannattaa yhdessä miehen kanssa pohtia tiedon jakamista ammatillisten yksikköjen kesken. Usein miehen avunhakeminen omaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen koetaan hyvänä asiana muissakin ammatillisissa yksiköissä, vaikkapa lastensuojelussa.

Asiakkaan väkivaltaisen teon jälkeiset itsesyytökset ja häpeän tunne voivat olla niin voimakkaita, että ne estävät avun hakemisen. ”On hyvä, että haet apua” kannattaakin todeta avunhakijoille.  Myönteistä palautetta avunhakemisesta ja muistakin esille tulevista asioista on hyvä antaa tilaisuuden tullen. ”Tarjolla oleva keskusteluapu auttaa” kuulostaa kliseiseltä, mutta ääneen sanottuna se herättää toivoa ja auttaa asiakasta sitoutumaan työskentelyyn. 

Asiakastyössä on tärkeää, ettei väkivaltaisen käyttäytymisen käsittely jää muiden asioiden varjoon. Väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyviä stressitekijöitä ja taustatietoa on tärkeää käsitellä, mutta yhtä tärkeää on palauttaa keskustelu takaisin tapahtuneeseen väkivaltaan ja keinoihin millä asiakas voi jatkossa käyttäytymistään muuttaa.

Useat asiakkaiksi hakeutuneista miehistä ovat jo ensimmäisellä tapaamisella valmiita puhumaan tekemästään väkivallasta. Samalla he ovat myös motivoituneita aloittamaan oman muutosprosessinsa kohti väkivallatonta tulevaisuutta. Osa asiakkaista pyrkii apua hakiessaan etsimään syitä omalle väkivaltaiselle käyttäytymiselle itsen ulkopuolelta. Asiakkaan ensisijainen motiivi avun hakemiseen voi myös olla esimerkiksi parisuhteen koossapitäminen, eikä omasta väkivaltaisesta käyttäytymisestä luopuminen. Asia on hyvä ottaa avoimesti puheeksi ja pyrkiä motivoimaan asiakasta tarkastelemaan omaa käyttäytymistään ja keinojaan vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Mikäli asiakas pyrkii edelleen oikeuttamaan tekemäänsä väkivaltaa, kannattaa tapaamisten päättämistä harkita ja pohtia muita auttamisen keinoja. Miessakit ry:n Lyömätön Linja palvelun perustuessa vapaaehtoisuuteen, asiakkaan motivaatio ja halu oppia kantamaan vastuuta omasta käyttäytymisestä on onnistuneen työskentelyn kannalta keskeistä.

Väkivaltatyön muotoja

Ennaltaehkäisevää ja korjaavaa lähisuhdeväkivaltatyötä voi tehdä yksilötyönä, parityönä ja ryhmissä. Yksilötyöhön asiakkaan on helpointa tulla, koska väkivaltainen käyttäytyminen koetaan usein voimakkaan häpeälliseksi ja piilossa pidettäväksi ongelmaksi. Yksilötyössä asiakkaana oleva mies saa mahdollisuuden käydä läpi ongelmaa ja tähän liittyviä konkreettisia väkivaltatilanteita rauhassa työntekijän kanssa. Luottamuksen syntyminen työntekijään kohtaan on välttämätöntä. Työntekijän ammattikokemus lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä asioista ja hyväksyvä suhtautuminen asiakasta kohtaan ihmisenä auttaa. Työntekijä ei hyväksy asiakkaan tekemiä väkivaltaisia tekoja, mutta liittyy mielellään hänen kanssaan pohtimaan eri vaihtoehtoja välttää väkivaltaa jatkossa.

Miehen kokemuksen ja tunteiden työstämisen jälkeen on usein helpompaa siirtyä esimerkiksi pari- tai ryhmämuotoiseen työskentelyyn. Parityöskentely on joskus hyvä lisä yksilötapaamisille, koska ne voivat tarjota työntekijälle lisää näkemystä miehen tilanteeseen. Parityöskentelyn aluksi tulee kuitenkin varmistaa, että tapaamiset ovat kaikille osapuolille turvallista. Työntekijän on huomioitava, ettei väkivallan kokija saa kokea tapaamisia uhkaaviksi tai omaa ilmaisuaan rajoittaviksi. Toisaalta väkivallan tekijän tulisi kyetä käsittelemään esille nostettuja asioita niin, että hänenkin näkemyksensä ja kokemuksensa tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Parityöskentelyn ensimmäinen tavoite pitää olla väkivallan lopettamisessa. Jos tämä onnistuu, voidaan edetä muihin parisuhteessa esille tulleisiin ongelmiin. Tapaamisten täytyy kaiken aikaa perustua vapaaehtoisuuteen. Mikäli näin ei ole, tulee työskentely eriyttää.

Ohjattu vertaistukiryhmä sopii hyvin miesten lähisuhdeväkivalta ongelman hoitomuodoksi. Lähisuhdeväkivalta on ilmiönä salattu ja häpeällinen ongelma. Kun mies voi puhua asiasta ensin omalle työntekijälle ja myöhemmin myös vertaisilleen ryhmässä, ongelma realisoituu ja siihen on helpompaa löytää konkreettisia apuvälineitä. Vertaisilta saatu kannustava tuki on korvaamatonta. Ryhmässä koettu ”en ole yksin näiden ongelmien kanssa” -tunne säilyy pitkään miehen mielessä ja vertaiset muistetaan kannustavana henkisenä tukijoukkona vaikeissa tilanteissa. Tämä on tärkeää, koska mies kokee väkivallan tekohetkellä usein olevansa yksin jätetty. Hylättynä, jätettynä ja epäonnistuneena mies saattaa kokea tuhonneensa edellytyksensä ja oikeutensa elämänsä jatkamiseen. Hetkellä, jolloin miehestä tuntuu, että kaikki on jo menetetty, sisäinen paha olo on helpompaa purkaa ulos väkivallan keinoin. Ryhmässä muiden kokemusten kuuleminen sekä tunteiden jakaminen antaa osallistujille työvälineitä tarkastella itseä ja omaa toimintaa jo ennalta tämän kaltaisissa tilanteissa. Väkivallattoman toimintamallin voi ottaa käyttöön todella vaikeissakin tilanteissa, kun asiaa on jo harjoiteltu mielikuvissa.

Monet lähisuhdeväkivallantekijöille suunnatut ryhmät ovat ns. teemaryhmiä, joissa ohjelmallisesti käydään läpi lähisuhdeväkivaltaan liittyviä aihealueita. Näillä on oma tärkeä paikkansa auttamiskeinojen valikossa. Miessakit ry:n Lyömättömässä Linjassa on päädytty väljemmän orientaation vertaistukiryhmiin, joissa saa puhua vapaassa järjestyksessä ja ilman jaettuja puheenvuoroja ja ennalta sovittuja teemoja.  Tällöin tilaa jää kunkin ryhmäläisen väkivaltatilanteisiin liittyvien henkilökohtaisten tunteiden ja kokemusten käsittelylle. Väkivallattoman käyttäytymisen opettelussa on suurelta osin juuri tästä kysymys. On hyvä oppia tunnistamaan ja nimeämään omia tunteita, jonka jälkeen niitä voidaan sanallisesti ilmaista toisille. Kuulijalta on myös varmistettava, että hän on ymmärtänyt asian niin kuin se on tarkoitettu ja tarvittaessa loukkaantumatta jatkettava keskustelua, kunnes ymmärrys löytyy.  Vuorovaikutustaitojen, tunteiden tunnistamisen ja sitä kautta niiden selkeämmän ilmaisun kautta väkivaltaan turvautuminen jää tarpeettomaksi.

Miehen kulloinenkin elämäntilanne, väkivaltaongelman luonne, sekä hänen persoonansa vaikuttavat siihen, minkälainen työmuoto hänelle soveltuu parhaiten. Usein työskentely on hyvä aloittaa yksilötapaamisilla ja monille se riittääkin ainoana työmuotona.  Paritapaamiset voivat täydentää yksilötyötä jos pariskunnan molemmat osapuolet paritapaamisia toivovat ja niiden järjestäminen on turvallista. Ryhmässä miehelle tarjoutuu tilaisuus vertaistuen antamiseen ja saamiseen. Samalla hän voi liittyä ryhmään, jonka keskeisin tehtävä on yhdessä muiden miesten kanssa pohtia väkivaltaista käyttäytymistä vähentäviä toimintatapoja.

Avun piiriin hakeutuminen on monesti pitkän prosessin tulos. Kuten aiemmin on todettu, väkivaltatyö on tuloksellisinta silloin, kun väkivallan tekijä on itse oivaltanut oman tilanteensa ja avun tarpeen. Alla oleva tarina on yksi esimerkki niistä kokemuksista, joita Lyömättömän Linjan asiakkailla väkivaltaongelmaan liittyen on.

”Heräsin putkasta. Vaimo ei ollut enää jaksanut pelätä käsiksi käymisiäni ja huutamisiani. Poliisi oli ottanut minut mukaan, kun vaimo toisen kerran tuona heinäkuisena iltana hälytti heidät kotiimme. Häpeän tunne oli sietämätön! Olin siis näin epäonnistunut puolisona ja vanhempana. Ja miehenä! Aikuisuus oli jäänyt lapsenkenkiin, jotka nekin turhautuneena elämäni tyytymättömyyteen potkin pois, loppuaikoina viikoittain.

Liki kaksikymmentä vuotta jatkunut pelkääminen parisuhteessa ja perheessäni oli tullut tiensä päähän. Jotain oli tehtävä. Kävelin putkapäivänä Lyömättömän Linjan oven taakse, ovi avattiin ja sain aloittaa elämän opettelun uudella, miehekkäällä tavalla.

Lyömättömän Linjan keskusteluissa sain ensimmäistä kertaa kokea, että olen arvokas miehenä. Sain hyväksynnän sellaisena miehenä kuin olen. Olin yli nelikymppinen. Sain kokea toivon ja innostuksen: tähän turhautuneisuuden ja pahoinpitelyjen helvettiin minun ei tarvitse jäädä. Sain mahdollisuuden työstää itseäni vapauteen ja tyydyttävään vastuuseen. Sain opetella puhumaan miehen kanssa tunteistani ja tapahtumista elämässäni. Sain kokea surua elämäni epäreiluudesta ilman romahtamista itsesääliin ja tukea keskustella tapahtuneesta tavoitteella, että seuraavalla kerralla voisin ajatella, sanoa, toimia ja kokea toisin.”

 

LÄHTEET

Flink A. 2006. Parisuhdeväkivalta naisen ja miehen kokemana - Rikottu lemmenmarja. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print

Lyömättömän Linjan seuranta- ja asiakaspalautteet. Julkaisematon dokumentti.

Heiskanen M. & Ruuskanen E. 2010. Tuhansien iskujen maa. Miesten kokema väkivalta Suomessa. Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti. Julkaisusarja No.66. Helsinki.

Törmä S. & Tuokkola K. 2009. Jussi-työ, Miesten perhe-ja lähisuhdeväkivaltatyön ulkoinen arviointi, Sosiaalikehitys Oy.

Valkonen J. & Lindfors O. 2012 Perinteinen maskuliinisuus miesten psykoterapian haasteena. Psykoterapia (2012), 31(4), 330–347


Lähettäjä
Webmaster
30.10.2015
Viimeksi muokattu
10.11.2015
Tunnisteet: ms20-v
Ei kommentteja