04.06.2015

Äkillisesti muuttunut isyys

Miessakit ry:n vastaava isätyöntekijä Timo Tikka tarkastelee tekstissään isyyttä äkillisten kriisien näkökulmasta. Artikkelissa pohditaan muun muassa kriisien vaikutusta isyyteen, työn ja perheen yhteensovittamista sekä isille tarjottavan tuen merkitystä. Kirjoituksessa avataan myös Miessakit ry:n isien henkilökohtaisen tuen mallia yhtenä keinona isien auttamiseksi.

Nykyään miehiä kannustetaan isyyteen, johon sisältyy isän ja lapsen yhteinen tekeminen sekä emotionaalisesti lähteinen ja lämmin suhde. Monilla miehillä on aikaisempiin sukupolviin verrattuna selkeästi paremmat mahdollisuudet vastata tähän odotukseen. Muutokset mieskuvassa, vanhemmuudessa sekä miesten mahdollisuuksissa sovittaa työtä ja perhettä yhteen edistävät osallistuvan isyyden kehittymistä ja sitä kautta myös isien osallisuutta.

Miehen kokemus omasta isyydestään rakentuu erilaisten elämäntilanteiden kautta. Nykypäivän isille vanhemmuus on usein muodostunut kivijalaksi, jonka ympärille muuta elämää pyritään sovittamaan. Useat tutkimukset osoittavat osallistuvan isyyden olevan yksi merkittävä tekijä miehen hyvinvoinnin rakentumisessa; isyyteen liittyvät kriisit puolestaan uhkaavat niin miehen kuin perheiden hyvinvointia. Miesten kokema tuen tarve perheen isänä ei kuitenkaan aina tule riittävästi huomioiduksi. Perheiden hyvinvoinnin edistämiseen liittyvässä ammatillisessa työssä on tärkeätä kiinnittää entistä selkeämmin huomio vanhemmuuden haasteisiin myös isyyden näkökulmasta.

Äkillinen kriisi muuttaa isyyttä

Äkillinen muutos isyydessä on kriisi paitsi miehelle itselleen, myös vanhemmuudelle. Muutos voi tapahtua esimerkiksi lapsen sairastumisen, vammautumisen, kuoleman tai vanhempien eron yhteydessä. Tällöin lapsen syntymän jälkeiseen aikaan liittyvät kuvitelmat tai lapsen kanssa eletty arki ja omaksuttu rooli isänä vaihtuvat tyypillisesti turvattomuuden, pelon ja hädän tunteisiin. Toimintakyvyn säilyttäminen vanhempana on näissä tilanteissa erittäin haastavaa. Muutoksen aiheuttama kriisi perheessä vaikeuttaa vanhemmuuden toteutumista lasten kannalta riittävän turvallisena ja kannattelevana. Miehen saama tuki auttaa häntä jäsentämään omia tunteitaan ja löytämään helpommin toimivan isän roolin muuttuneessa tilanteessa.

”Kun minulle kerrottiin lapseni saaneen aivoverenvuodon syntymän yhteydessä ja vammautuvan pahasti, mietin olisiko parempi, että hän kuolee tai minä kuolisin.”

”Olen oppinut omasta isän roolistani, erityisesti omaan isä-suhteeseeni peilaten.”

Pyrkimys selviytyä omasta pahasta olosta voi tulla esiin monin eri tavoin, joista kaikki eivät ole hyvinvointia rakentavia. Päihteet ja työhön tai harrastuksiin uppoutuminen on monen miehen kohdalla tavallinen vaihtoehto. Isien kertomusten mukaan tyypillisintä kuitenkin on, että he alkavat käydä järkiperäisesti läpi tilannetta. Isät kohtaavat usein odotuksia, että heidän tulee kannatella parisuhdetta tai perhettä kriisin aikana. Tästä johtuen monet kokevat, ettei heillä ole mahdollisuutta ”romahtaa” kriisin aikana. Usein isät itsekin asettavat itselleen tämän kaltaisia odotuksia. Tällöin monet miehet siirtävät tunteensa ainakin joksikin aikaa sivuun pyrkien suojelemaan perhettä ja tuottamaan turvallisuuden tunnetta. Asemoituminen perheen puolustamiseen sekä hyvän hoidon ja oikeuksien vaatiminen muodostuu monen isän kertomuksen mukaan heidän ainoaksi tavaksi vaikuttaa kriisiin. Vaikka tämä usein edistääkin perheen hyvinvointia, on siinä myös riskinsä; isän omat tunteet ja niiden työstäminen saattavat unohtua. On vaara, että isä jää muuttuneessa tilanteessa tunteidensa kanssa yksin.

Miehet ovat kertoneet vertaisryhmissä, että heidän roolinsa perheessä on muuttunut esimerkiksi tilanteissa, jolloin lapsi on sairastunut vakavasti. Tällaisissa kriiseissä monen miehen isyys syventyy heidän panostaessaan aiempaa enemmän lasten ja perheiden kanssa olemiseen. Isyyden merkitys perheessä myös kasvaa. Asioiden ja tekojen konkreettisuus korostuu, ja siinä miehet tyypillisesti ovat osoittaneet taitavuutta. Monet isät eivät kuitenkaan ymmärrä riittävästi omaa merkitystään lapselle tai perheelle. Ymmärryksen vahvistumiseen tähtäävä tuki olisikin heille arvokasta.

Työ ja perhe-elämä muuttuneessa isyydessä

Työn merkitys on tunnetusti miehelle erittäin tärkeä. Konkreettinen tekeminen ja kova työnteko ovat korostuneet perinteisessä isyysmallissa tuen ja välittämisen muotona. Jossain määrin perheen taloudellisen hyvinvoinnin turvaaminen mielletään yhä edelleen enemmän miehen kuin naisen tehtäväksi. Tämä näyttäytyy myös miesten keskinäisissä vertaisryhmissä, joissa miehet ovat kertoneet korostaneensa työn merkitystä ja sen tuomaa taloudellista turvaa muiden isän roolien kustannuksella. Samalla isät kuitenkin kertovat tuntevansa syyllisyyttä, kun ovat niin paljon töissä, ja toisaalta kokevat myös syyllisyyttä, kun ajatukset ovat työaikana lapsessa.

Useat isät kokevat epäonnistuneensa, jos he eivät pysty olemaan parhaimmillaan työelämässä. Huolimatta siitä, minkälaiseksi oma perhetilanne on kriisin myötä muotoutunut, itseltä saatetaan vaatia aiempaa tehokkuutta. Monet myös kuvittelevat työnantajan tätä vaativan. Näistä johtuen, miesten on usein helpottavaa sanoa kokemuksiaan ääneen ja huomata, ettei kukaan ylläty siitä, ettei uudessa tilanteessa aina jaksa.

Mahdollisuus työ- ja perhe-elämän joustavaan yhteensovittamiseen korostuu isyyden äkillisissä muutoksissa. Työnantajien tulisikin olla valmiita joustoihin, ja näin myös usein tapahtuu. Isät itse luovat ennakkoon liikaa oletuksia esimerkiksi siitä, ettei työnantaja jousta tai työtoverit jäävät pulaan ilman miehen antamaa työpanosta. Monet ovat kuitenkin huomanneet, että loppujen lopuksi heillä on ollut hyvät mahdollisuudet työelämän mahdollistamiin joustoihin sekä saada ymmärrystä poissaoloihinsa.

Tuki äkillisesti muuttuvaan isyyteen

Ammattilaisten henkilökohtaiset kokemukset isästään ja miehistä vaikuttavat heidän sisäistämäänsä isyyskuvaan, eli käsitykseen isyydestä. Nämä vaikuttavat osaltaan siihen, millä tavalla isät kohdataan. Kohtaamiseen vaikuttaa myös työpaikan yhteinen käsitys isyydestä. Isätyön kehittäminen sekä isien kohtaamisen ja tukemisen kannalta organisaatioissa ja työryhmissä olisi hyvä käydä keskustelua siitä, kuinka isyys ja isät tulevat huomioiduksi työyhteisössä.

Lapsiperheitä kohtaavien ammattilaisten on hyvä kyetä suhtautumaan asiakkaana olevan perheen tilanteeseen riittävän empaattisesti ja ylipäätään työskentelemään perhelähtöisesti. Lapsen etua pohdittaessa vanhempia ei voi ohittaa, koska lapsen tärkein etu on hyvinvoivat vanhemmat. Vanhempien ottaminen kiinteästi mukaan hoito- tai työskentelyprosessiin vähentää myös isien ja äitien kokemia stressi- ja depressio-oireita. Esimerkiksi lapsen joutuessa sairaalahoitoon vanhempien mahdollisen stressin taustalla voi olla ero vauvasta, hoito-osaston melu, monitorit ja laitteet, tai lapsen kipu. Isän mukaan ottaminen hoivan antamiseen myös vahvistaa isyyttä kriisin keskellä.

Isien kohtaaminen ja isyyden vahvistaminen kriisitilanteissa on monesta syystä tärkeää. Esimerkiksi erään sairaalan työntekijöiden tekemän havainnon mukaan isät olivat lasta hoidettaessa epävarmempia osallistumisessaan tilanteissa, joissa äiti oli läsnä. Kuitenkin isän havainnot lapsesta ovat aivan yhtä merkittäviä kuin äidin, ja isien ehdottamia hoivatapoja on tärkeä kuulla, koska se lisää myös isän luottamusta itseensä isänä. Molempien vanhempien ollessa aktiivisesti mukana, lapsi saa kahden vanhemman hoivaa, jotka erilaisuudessaan voivat vahvistaa toisiaan. Lapselle molempien vanhempien tarjoama läheisyys ja hoiva ovat tärkeää. Myös isän ja lapsen välinen kiintymyssuhde syntyy vuorovaikutuksen kautta, ja isyyden muuttuessa äkillisesti onkin tärkeä säilyttää tämä isälle sisäistynyt herkkyys lastaan kohtaan. Perhetyön kehittämistä taustoittavissa tutkimuksissa tulee siksi huomioida sekä isien että äitien kokemukset eri tilanteista.

Perhetyötä kehitettäessä on hyvä pohtia kuinka isät otetaan huomioon ja kuinka heidän vanhemmuutta tuetaan. Esimerkkinä voidaan mainita erään sairaalaosaston henkilökunta, joka havaitsi suhtautuvansa eri tavoin iseihin ja äiteihin. Työntekijät muun muassa olettivat äitien ottavan vapaata työstään lapsen sairastuessa. Isien puolestaan oletettiin tukevan äitiä jaksamisessa ja mahdollistavan äitiyden toteutumisen osastolla. Lisäksi työntekijät huomasivat kertovansa vanhemmille eri tavalla lapsen tilasta, vaikka tavoitteena oli keskustella vanhempien kanssa yhtä aikaa. Taustalla tässä oli oletus siitä, että äiti tulee kokemaan läpikäytävät asiat isää voimakkaammin, mistä johtuen erityisesti äidit tarvitsevat tukea. Työskentelyn lopuksi työntekijät jäivät miettimään, kuinka isyyttä tuetaan ja miten isyys eroaa äitiydestä hoivan ja huolenpidon kannalta.

”Kun kuulin lapsemme synnyttyä hänen sairastavan vaikeaa sydänvikaa, olin heti valmis lähtemään mukaan sairaalaan. Meille kuitenkin sanottiin, ettei kannata, vaan ole vaimosi tukena, koska hän ei voi lähteä. Tyydyin tähän tilanteeseen ja ajattelin heidän tietävän asian paremmin kuin mitä itse sisimmässäni tunsin. Lapsi kuoli seuraavana päivänä, emmekä ehtineet paikalle. Nyt myöhemmin, kun 20- avioliittovuoden jälkeen erosimme, on minulle tullut tunne, että yksi syy oli esikoisemme kuolema. Syyllisyys ja huono omatunto jäi kalvamaan mieltäni. Luottamus ei koskaan palautunut minuun eikä siten suhteeseemme, tuli tarve aloittaa elämä alusta.”

Vaikka isyys saattaa usein kriisien myötä vahvistua, voi myös käydä toisin. Perhetyössä on hyvä ennakoida sekin, että vanhemmuuteen liittyvä kriisi voi joskus johtaa vanhempien eroon. Jos isä on jätetty yksin surunsa kanssa eikä isyyden muutosta ole riittävästi käsitelty, miehen ratkaisu omiin tunteisiin voi olla eroaminen. Eri ammattilaiset ovat kertoneet huolestaan, kuinka vanhemmat pärjäävät syyllisyytensä kanssa. Keskinäinen syyttely, jossittelu ja itsesyytökset voivat tuhota parisuhteen. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää, että vanhemmille voidaan tarjota ammatillista tukea parisuhdeongelmien käsittelyyn.

Perheen kriiseihin liittyvän tuen tarpeen määrittävät ensisijaisesti aina vanhemmat. Pohdittaessa perheelle tarjottavia tukimuotoja on tärkeää, että isiä kuullaan tasavertaisesti perheeseen liittyvissä asioissa. Isien kuuleminen on merkityksellistä perheen kokonaistilanteen kartoituksessa ja soveltuvan tukimuodon valinnassa, mutta myös isien itsensä kannalta.

Isien keskinäinen vertaistuki muuttuvassa isyydessä

Isien kanssa työskenneltäessä kohdataan säännöllisesti isiä, jotka eivät ole puhuneet vaimonsa lisäksi kenenkään muun kanssa lapsensa sairastumisesta tai erosta. On ilmeistä, että näillä miehillä on iso tunnekuorma purkamatta ja heidän puhumisen tarve on erittäin suuri. Tästä alkuasetelmasta johtuen asioiden puheeksi ottamista ja miehen tunnepurkausta saatetaan pelätä. Tunteiden käsittelyyn ja niiden julkituomiseen vaikuttaa myös miehen oma toiminta. Miehet usein varovat puheitaan erityisesti silloin, jos he ajattelevat, ettei kuulija kestä sitä. Monesti miehet myös pelkäävät tunteiden käsittelyä ja tämän seurauksena mahdollista tunneryöppyä. Taustalla tässä on usein huoli siitä, ettei sitä saa hallintaan tai loppumaan.

”Olin aivan loppu jaksamisen suhteen. Psykologi tuli puheelleni ja pyysi minua luokseen. Ajattelin, että vihdoin minäkin saan tukea. Psykologi aloitti puheensa: ”Olen huolissani sinun vaimosi jaksamisesta…” Silloin purskahdin itkuun, eikö kukaan minua kuuntele.”

Vertaistuki auttaa pohtimaan omaa roolia vanhempana, tunteita, pettymystä isänä, parisuhteen kuntoa ja tulevaisuuden tukitarpeita esimerkiksi lapsen sairauteen liittyen. Miesten keskinäinen vertaistuki auttaa jaksamaan. Vertaisuudessa tarinat saattavat olla samanlaisia, mutta reaktiot niihin erilaisia. Jokainen kokemus on totta ja ansaitsee tulla kuulluksi. Isyydestä on hyvä puhua myös yleisellä tasolla eikä vain kriisin muuttamasta isyydestä. Tietyllä tavalla pakotetaan tavalliseen arkeen. On hyvä muistella menneitä hyviä aikoja sekä aikaa ennen muutosta. On tärkeää kokea, ettei ole vain eroisä, etäisä, isä sairaudelle tai vammalle, vaan on isä lapselle.

”On hirveän tärkeä saada puhua ihmiselle, joka kestää sen, kun sanon että minun on vaikeata tai en jaksa. Isäporukassa kukaan ei säiky, koska ollaan oltu sitä henkistä seinää vasten monta kertaa. Vertaistuki ei saa korvata ammatillista tukea ja toimintaa, mutta se voi tukea sitä”.

Isien henkilökohtaisen tukemisen malli

Miessakit ry:n isätyön muodot ovat henkilökohtaiset tapaamiset sekä ohjatut vertaisryhmät. Työskentely aloitetaan lähes aina yksilötapaamisilla, joita voi olla yhdestä kolmeen. Monelle isälle on helpompi tulla puhumaan ensin kahdenkeskisesti voimakkaita tunteita herättäneestä tilanteesta. Surun ilmaiseminen ja avuttomuudesta puhuminen onnistuvat paremmin ensin kahden kesken. Yksilötapaamisten jälkeen asiakas voi jatkaa vertaisryhmässä tai hänen kanssaan yhdessä etsitään muu sopiva tukimuoto.

Yksilötapaamisten aluksi käydään läpi taustaa, kuinka tähän päivään on tultu ja mitkä ovat tärkeimmät asiat, joihin isä kaipaa apua. Hän itse määrittää avun tarpeensa. Aluksi on hyödyllistä puhua siitä, miten apua hakeva jaksaa huolehtia konkreettisista arkeen liittyvistä asioita, kuten työssä käymisestä, syömisestä ja nukkumisesta. Stressaava tilanne vaikuttaa arkistenkin asioiden hoitoon ja itsestä huolehtimiseen. Osa paineen alla tehdyistä valinnoista voi olla myös harkitsemattomia. Keskustelun jatkuessa, luottamuksen syventyessä, ja isän näin päästessä turvallisesti purkamaan osin jopa patoutunutta huolten taakkaa, voidaan ryhtyä rakentamaan jaksamisen ja hyvinvoinnin perusteita. Tämän pohjalta on mahdollista tehdä myös tarpeellisia ja harkittuja valintoja tulevaisuudessa tarvittavan tuen osalta.

Asiakkaat ovat kokeneet Miessakit ry:n isätyön helposti lähestyttäväksi ja työntekijöille puhumisen luontevaksi. Mies- ja isälähtöinen työskentelytapa on koettu arvostavaksi, vaikka alkuun miehillä on voinut olla pelkoa sitä, ettei apua hakiessaan tulekaan hyväksytyksi vanhempana. Monet isät tarvitsevat helposti lähestyttävää matalan kynnyksen tukitoimintaa, jossa he kokevat tulevansa aidosti kuulluksi. Tällainen toiminta vahvistaa myös perheiden hyvinvointia ja tukee yhteiskunnallista sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää.


Lähettäjä
Toimisto
04.06.2015
Tunnisteet: ms20-v
Ei kommentteja