11.02.2015

Mieserityisyys

Miessakit ry:n kehittämispäällikkö Peter Peitsalo tarkastelee artikkelissa sukupuoli- ja mieserityisyyttä sekä järjestön toteuttaman työn että teoreettisen tiedon pohjalta. Tekstissä pohditaan myös avun hakemiseen liittyviä kysymyksiä erityisesti miesnäkökulma huomioiden.

Miessakit ry:n perustaja Antti-Veikko Perheentupa on kirjoittanut, kuinka miehen ja naisen erilaisuuden ymmärtäminen on tullut tasa-arvon toteutumisen ja sukupuoliroolien muutoksen myötä uudella tavalla tärkeäksi. Sukupuolten erilaisuuden tiedostaminen on merkityksellistä hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Erityisesti tämä korostuu kasvatus- ja hyvinvointialan työtehtävissä, sillä kasvun ja kehityksen kysymykset ovat tytöillä ja pojilla osin erilaisia. Myös avun hakemiseen ja tuen tarpeeseen liittyvissä kysymyksissä on havaittavissa selkeitä sukupuolittuneita piirteitä. Näitä huomioimalla voidaan paitsi madaltaa avun hakemisen kynnystä myös lisätä työn sisällöllistä vaikuttavuutta ja siten edistää hyvinvointia.

Sukupuolierityisyys – sukupuolten yksilöllisiä piirteitä

Sukupuolten erilaisuutta ja näiden ominaislaatua kuvataan termillä sukupuolierityisyys. Termi viittaa ajatukseen, jossa miehenä ja naisena olemiseen kuuluu tiettyjä sukupuoleen yksinomaan tai ensisijaisesti sidonnaisia ominaispiirteitä. Ihmisenä oleminen koostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta puolesta sekä näiden keskinäisistä suhteista. Erityisesti fyysisistä piirteistä on melko helppo sanoittaa sukupuoliin liitettäviä ominaispiirteitä, joiden avulla mieheyttä ja naiseutta osin määritellään. Sen sijaan psykologiset ja sosiaaliset ominaisuudet – kuvitellut ja todelliset – rakentuvat monimutkaisten mielensisäisten ja kulttuuristen vuorovaikutusprosessien kautta. Näissä prosesseissa yksilöiden persoonallisuuden piirteet, arvot, mielipiteet ja toiminta kietoutuvat kulloisenkin ympäristön sukupuolta kuvaavien ominaisuuksien kanssa. Tuloksena syntyvät niin yksilölliset kuin jaetut käsitykset sukupuolista sekä yksilöistä näiden edustajina.

Sukupuoli kulttuurisella tasolla

Kollektiivinen käsitys sukupuolista sekä käsitys miehistä ja naisista on kulttuurin syvyystasosta riippuen sekä dynaamista ja näkyvää että staattista ja tiedostamatonta. Näkyvimmässä ja tiedostettavassa, ihmisten rakentamassa fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä, sukupuolittuneisuutta on melko helppo havaita. Osa sosiaalisista rakenteista kohdentuu ja vaikuttaa eri tavoin miehiin ja naisiin. Tämä ilmentää myös olemassa olevia käsityksiä sukupuolista ja luo normatiivisia oletuksia sukupuolista ja sukupuoliin liittyvistä rooliodotuksista. Huolimatta ilmiöiden ja rakenteiden näkyvyydestä, niiden syvemmän merkityksen tutkiminen on kuitenkin haastavaa. Ne ovat monimutkaisessa suhteessa sekä keskenään että kulttuurin vähemmän tiedostettuihin tasoihin, sukupuoliin kytkeytyviin arvoihin ja perusolettamuksiin.

Miehiltä ja naisilta saatetaan odottaa omalle sukupuolelle tyypillisiä valintoja, jotka osaltaan vaikuttavat siihen, minkälaiseksi heidän asema tietyissä tilanteissa muotoutuu. Esimerkiksi vanhemmuudessa, työelämässä tai avun hakemisessa miehiin kohdistuu naisiin verrattuna osin erilaisia odotuksia, jotka ohjaavat toimimaan sukupuolelle tyypillisellä tai hyväksyttävällä tavalla. Myös käsitykset maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen liittyvistä ominaisuuksista vaikuttavat osaltaan niihin odotuksiin, joita miehiin ja naisiin kohdistuu. Sukupuolittuneiden käytänteiden ja oletusten näkyväksi tekeminen on keskeistä, tarkastellaan asiaa hyvinvoinnin, tasa-arvon, taloudellisen tuottavuuden tai keskinäisen kumppanuuskulttuurin vahvistamisen näkökulmasta.

Kulttuurin syvimmällä ja vähiten tietoisella tasolla, sukupuolia määrittävät perusolettamukset liittyvät kiinteästi pitkälti itsestään selvinä pidettyihin tapoihin elää, toimia ja ajatella. Nämä ovat rakentuneet historiallisten ja yhteiskunnallisten tapahtumien ja muutosten vuorovaikutuksessa. Perusolettamukset tarjoavat historiallisen ja yhteiskunnallisen näkemyksen mies- ja naisidentiteetistä sekä vahvan perustan sille, minkälaisen mieheyden tai naiseuden sosialisaatioprosessin myötä omaksumme. Osa perusolettamusten mies- ja naiskuvasta on peräisin aikaisemmista sukupuolirooleista ja näihin liittyvistä tehtävistä, osan liittyessä siihen, mitä me todennäköisesti miehinä ja naisina piirteiltämme todella olemme. Kuvaavaa niissä kuitenkin on se, että ne toimivat eräänlaisina arkaaisina symboleina, jotka sekä kuvaavat että normittavat sukupuoliin liittyviä käsityksiä ja ideaaleja.

Sukupuoli yksilötasolla

Ihmisen käsitys sukupuolesta ja itsestä sukupuolen edustajana rakentuu aina suhteessa ulkoiseen maailmaan. Varhaislapsuuden turvalliset ja hyvät ihmissuhteet tarjoavat paitsi kasvun ja kehityksen kannalta olennaisimmat puitteet, myös perustan mieheyteen ja naiseuteen kasvamiselle. Määrältään ja laadultaan riittävä kontakti kumpaankin sukupuoleen tukee myönteisesti lapsia oman identiteetin rakentamisessa ja sukupuolittain erityisten kehitystehtävien läpikäynnissä. Iän karttuessa lapsen ja nuoren kasvuympäristö monimuotoistuu elinpiirin ja ihmissuhteiden määrän lisääntyessä. Lähimpien aikuisten rinnalle tulevat päiväkotien, koulujen ja harrastusten aikuiset ja lapset, jotka osaltaan tarjoavat uudenlaisia suhteita. Myös nämä muokkaavat lapsen ja nuoren käsitystä itsestä oman sukupuolensa edustajana.

Vaikka käsitys itsestä ja myös itsestä sukupuolensa edustajana rakentuu ennen kaikkea lapsuuden ja nuoruuden vuorovaikutussuhteiden pohjalle, kehittymistä ja muutosta tapahtuu läpi elämän. Erilaiset elämänmuutokset, parisuhteiden alkamiset ja päättymiset, lapsen syntymä tai oma sairastuminen voi koskettaa identiteettimme syvimpiä rakenteita. Tällöin saatamme pysähtyä myös miettimään itseämme miehinä tai naisina. Erityisesti miehillä vaikuttaa kriisitilanteissa olevan alttius ylläpitää miehistä identiteettiä ja tyypillisesti monet pyrkivät myös toimimaan perinteisen mieskuvan ja tähän liittyvien ideaalien mukaisesti.

Mieserityisyys – miehen erityislaatu

Yksinomaan tai ensisijaisesti miehissä esiintyviä ominaisuuksia kutsutaan kahdella samaa tarkoittavalla termillä: mieserityisyydellä ja miesspesifisyydellä. Mieserityisyyden käsitteeseen sisältyy sekä mieheen itseensä liittyviä että häneen ulkopuolelta kohdistuvia tekijöitä. Näiden pohjalta määriteltynä mieserityisyys on miehen yksilöllistä ja yleisesti mieheyteen kuuluvaa ominaislaatua. Se rakentuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten ominaispiirteiden sekä kollektiivisen mieskuvan keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja on osin henkilökohtaista, osin jaettua kokemusta miehenä olemisesta.

Henkilökohtainen kasvuympäristö, ihmissuhteet, persoonallisuus, temperamentti ja elämänkaari kokemuksineen muovaavat miehelle yksilöllisen käsityksen omasta itsestä ja miehenä olemisesta. Kokemus itsestä sukupuolensa edustajana sekä tähän liittyvät tulkinnat ja merkityksenannot ovat siis aina ainutlaatuisia. Ainutlaatuisen prosessin lisäksi jokainen mies käy kuitenkin elämänsä aikana läpi tiettyjä vaiheita ja kehitystehtäviä, jotka ovat kaikille tai suurimmalle osalle miehistä samankaltaisia. Näitä ovat muun muassa äidistä eriytyminen, pojan murrosikään liittyvä kehitys, asepalvelus, isyys ja yleisesti kasvuprosessi pojasta mieheksi. Näistä saadut kokemukset ja niiden vaikutukset saattavat muodostua hyvin samansuuntaisiksi ja miehiä monella tavalla yhdistäviksi.

Yhteisten elämänkaareen liittyvien kokemusten ohella miehiä yhdistää suhde ympäröivään mieskuvaan; eli miehiä kuvaaviin käsityksiin, oletuksiin ja ideaaleihin. Se millaiseksi mieskuva kulloisessakin ympäristössä on muodostunut, vaikuttaa muun muassa siihen, millä tavalla poikia ja miehiä kohdellaan, minkälaista käyttäytymistä heiltä odotetaan tai kuinka he itse määrittelevät itsensä eri konteksteissa. Vaikka jokaisen miehen suhde ympäröivään mieskuvaan on yksilöllinen ja vaikutuksiltaan erilainen, on hyvä tiedostaa, että miehet ovat kuitenkin kollektiivisena ryhmänä aina suhteessa tähän.

Miesidentiteetti

Identiteetin rakentumisessa yksi keskeisistä tekijöistä on sukupuoli. Miesten kohdalla tässä yhteydessä voidaan puhua miesidentiteetistä, joka tarkoittaa käsitystä itsestä oman sukupuolensa edustajana; eli siinä vastataan kysymykseen: millaisena miehenä itsensä kokee. Sosiaalisten roolien muutosten myötä miesten mahdollisuudet omaksua itselleen moninaisempia tapoja olla sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla mies ovat lisääntyneet. Tämä muutos on näyttäytynyt myös siinä, minkälaisia asioita maskuliinisuuteen ja mieskuvaan nykypäivänä liitetään. Elämänkaareen liittyvän kasvun sekä miehen hyvinvoinnin näkökulmasta tämä kehitys on lähtökohtaisesti myönteistä, vaikkakaan ei täysin ongelmatonta. Laajasti erilaisia miehisyyksiä mahdollistavassa kulttuurissa yksilön identiteettityö on osin monimutkaistunut selkeän miehen mallin vaihduttua useampaan eri vaihtoehtoon.

Huolimatta roolien tasolla tapahtuneista muutoksista, ovat perusolettamukset miehenä olemisesta ja miesten rooleista pysyneet melko perinteisinä. Tämä on luonut miehiselle identiteetin määrittelylle kontekstin, jossa toimiminen edellyttää emotionaalista liikkumatilaa, joustavuutta sosiaalisten roolien otossa ja kykyä asettua erilaisiin perinteisesti ei-miehisiin positioihin. Omaksuessaan uusia rooleja niin yhteiskunnassa kuin perheessäkin, miehen tulisi oletusarvoisesti samalla kyetä säilyttämään luonteva suhde myös miehisiin perusolettamuksiin. Tämä lienee yksi keskeisimmistä nykymiehen kysymyksistä; kuinka yhdistää nykyiset miehen roolit säilyttäen samalla luontevan suhteen kulttuuriseen käsitykseen miehenä olemisesta.

Luonteva suhde miehisiin perusolettamuksiin saattaa ajoittain muodostua haastavaksi, koska ne sisältävät myös arkaaisia ja arkkityyppisiä käsityksiä miehistä ja miesten rooleista. Yksi keskeisimmistä – vaikkakin nykypäivään huonosti soveltuva – mieheyttä kuvaavista arkkityypeistä on soturi. Tämän käsitteen kautta tietyt miehiin liitettävät arvot ja olettamukset tulevat ehkä helpommin ymmärretyiksi; fyysinen vahvuus, pärjäämiseen ja suorittamiseen liittyvät arvot, kasvojen menettämisen pelko ja toimintakyky ovat hyvän soturin, ja osin myös hyvän miehen, tunnusmerkkejä. Sinänsä monet näistä tunnusmerkeistä ovat myönteisiä ja hyvinvointia edistäviä, mutta myös haastavia. Haasteet esiintyvät esimerkiksi korkeana turvallisuushakuisuutena ja luottamuksen tarpeena suhteissa, joihin sisältyy emotionaalista tai henkilökohtaista jakamista omasta itsestä. Myös avun hakeminen itselle saatetaan kokea haastavaksi nimenomaan miehisen identiteetin säilyttämisen näkökulmasta.

Miehenä olemisen ja mieheksi kasvun kannalta on myönteistä, että miesten rooleissa sekä miehisissä arvoissa on tapahtunut muutosta monimuotoisempaan suuntaan. Vaikka tietyt perusolettamukset miehistä ovatkin melko pysyviä, arjen roolien tasolla tapahtuneiden muutosten myötä miehet ovat saaneet enemmän myönteisiä keinoja toteuttaa mieheyttään itselleen luontevilla tavoilla. Tämän kehityksen vahvistamiseksi tarvitaan sekä miesten läsnäoloa ja aktiivisuutta että monenlaisia esimerkkejä erilaisista miehenä olemisen tavoista.

Fyysinen mies

Toiminnallisuus, tekeminen ja usein myös fyysisyys liitetään tyypillisesti miehisyyteen hyvinkin perustavalla tasolla. Miesten fyysisyyteen liittyy kuitenkin kaksi erityistä piirrettä, jotka toiminnallisuuttakin enemmän vaikuttavat miehenä olemiseen ja miesidentiteetin muovautumiseen. Nämä ovat miehen fyysiseen habitukseen liittyvät ideaalit sekä kehon ja mielen keskinäinen yhteys. Ensimmäinen liittyy siihen, kuinka mieheys fyysisessä mielessä määritellään ja kuinka miehet tulkitsevat itseään miehinä. Jälkimmäinen puolestaan näyttäytyy miesten hyvinvointiosaamisessa ja tunnetaidoissa.

Mies on keskimääräisesti naista kookkaampi ja voimakkaampi. Tämä tosiseikka yhdistettynä miesten arkkityyppisiin rooleihin soturina, metsästäjänä tai yhteisön puolustajana ulkopuolista uhkaa vastaan on osaltaan ollut vaikuttamassa voimaa, kokoa ja toimintakykyä korostaviin ideaaleihin. Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa fyysisen habituksen korostaminen ei yleisesti kytkeydykään niin vahvasti miehisyyteen, on tällä kuitenkin jonkin verran merkitystä siinä, minkälaista miestä fyysisessä mielessä pidetään tavoiteltavana.

Toinen merkittävä seikka miehenä olemissa liittyy siihen, kuinka mies on suhteessa omaan kehoonsa ja erityisesti kehosta tuleviin viesteihin. Kehon ja mielen väliseen vuorovaikutukseen liittyvät kyvyt pohjautuvat osin fysiologisille syille, osin tunnetaitojen ja tunteiden käsittelyn omaksumiselle. Tämä näyttäytyy muun muassa siten, että miehet hakevat itselleen psykologisissa stressitilanteissa naisiin verrattuna huonommin apua ja poikien ja miesten tapaa oireilla ei välttämättä osata tunnistaa pahaan oloon liittyväksi. Myös toiminnallisuus yleisemminkin voi ainakin jossain määrin liittyä miesten tapaan käsitellä tunteitaan tekemisen kautta.

Suhde ulkoiseen maailmaan

Sukupuoli vaikuttaa osaltaan siihen, millä tavalla ja minkälaiseksi suhde miehen ja hänen ulkopuolisen maailman välille rakentuu. Kasvuun ja kehitykseen sekä sosialisaatioprosessiin liittyvien tekijöiden myötä miehille muotoutuu melko tyypillisesti tapa orientoitua oman sisäisen maailman sijaan enemmän itsen ulkopuolelle. Oma itsen ulkopuolisia asioita saatetaan myös hyödyntää naisiin verrattuna enemmän olemassa olon ja minuuden kokemuksen vahvistajana. Näin ollen työn, parisuhteen tai jonkin muun persoonan ulkopuolisen asian luonne identiteetin merkityksellisenä rakennusosana muotoutuu miesten kohdalla enemmän ymmärrettäväksi. Myös näihin liittyvät haasteet, vaikeudet ja menetykset uhkaavat miehen mielessä helpommin omaa identiteettiä ja minuutta. Tällöin näiltä pyritään suojautumaan usein tavoilla, jotka ulkopuolisen silmin näyttäytyvät enemmän haitallisilta. Yksi tyypillisimmistä suojautumiskeinoista miehellä näyttäisi olevan pyrkimys välttää vaikeaksi tai kovin henkilökohtaiseksi koetun asian käsittelyä.

Näyttää siltä, että miesten ja naisten sosiaalinen pääoma, eli ihmissuhteiden määrä ja laatu, poikkeaa jossain määrin toisistaan. Miesten ihmissuhteita kuvastaa naisia enemmän muodollisuus, mikä kytkee vuorovaikutussuhteet enemmän kontekstisidonnaisiksi ja vähemmän henkilökohtaisia ja tunne-elämän asioita sisältäviksi. Muodollisesta suhteessa olosta siirtyminen enemmän henkilökohtaiselle tasolle edellyttää tyypillisesti miehiltä riittävässä määrin sisäistä turvallisuutta sekä luottamusta. Tähän liittyen on tärkeätä, että miehellä on tunne toisen osapuolen kyvystä ottaa vastaan ja tarvittaessa myös kannatella miehen henkilökohtaisia asioita, kokemuksia ja näihin liittyviä tunteita.

Mieserityisyys ja avun hakemisen konteksti

Avun hakemista itselle pidetään miehille haasteellisena tehtävänä. Vaikka kyse on yleistyksestä, eikä kaikkia miehiä kuvaavasta piirteestä, avun hakeminen emotionaalisiin, itselle henkilökohtaisiksi ja omaan persoonaan liittyviin ongelmiin näyttäisi olevan miehille haastavampaa naisiin verrattuna; oli kyse sitten puhumisesta läheisille tai avun hakemisesta ammattilaisilta. Syitä tähän on pyritty löytämään niin miehistä itsestään, maskuliinisuudesta ja tähän liittyvistä rooliodotuksista, poikien kasvatuksesta sekä palvelujärjestelmien rakenteista ja toteutuksesta. Oli perimmäinen syy mikä tahansa, sukupuolierityistä ammatillista hyvinvointiosaamista kuitenkin tarvitaan.

Vaikuttaisi siltä, että erityisesti avun hakemiseen liittyvässä tilanteessa on tärkeätä huomioida miesten tarve säilyttää riittävässä määrin luonteva suhde miehiseen identiteettiin sekä kulttuurisiin käsityksiin miehistä ja miehenä olemisesta. Tällöin palvelujärjestelmissä on tärkeätä pohtia, kuinka tätä huomioidaan riittävästi. Ainakin periaatteellisella tasolla huomiointi on melko yksinkertaista toteuttaa. Keskeisiä tekijöitä tässä ovat palveluista tiedottaminen suoraan miehille, palveluiden kohdentaminen miehille sekä miesnäkökulman esiin nostaminen käsiteltävään asiaan. Miesnäkökulma ei kuitenkaan tarkoita kysymystä ”kuinka sinä miehenä koet, ajattelet, tunnet”-tyyppistä lähestymistä. Ensisijaisesti sen tulisi olla miehelle tarjottua mahdollisuutta tuoda oma näkökulmansa esiin sekä työntekijän pidättymistä liittää käsiteltävä asia vahvasti sukupuolen ominaisuuteen tai persoonaan kytkeytyväksi ongelmaksi.

Huolimatta siitä, että valtaosa apua tarvitsevista miehistä hakeutuu sellaisten palveluiden piiriin, jossa sukupuolierityisyys ei ole työn viitekehyksenä, monet asiakkaista ovat kokeneet hyväksi mahdollisuuden käsitellä tilannettaan myös miesnäkökulmasta. Miestyöstä saatujen kokemusten ja asiakkailta kerättyjen palautteiden mukaan, osassa miehen elämään liittyvissä muutoksissa ja kriiseissä mieserityisestä avusta on monelle ollut merkittävää hyötyä. Esiin nostettavina hyötyinä mainittakoon muun muassa kohdatuksi tulemisen tunne sekä avun hakemisen helppous. Palautteen perusteella Miessakit ry:n tarjoamiin palveluihin on helppo ottaa yhteyttä huolimatta siitä, että avun hakemista omaan ongelmaan pidetään erittäin vaativana. Ja vaikka Miessakit ry:n toimintaan osallistuvat miehet eivät puhukaan sukupuolierityisyydestä tai -sensitiivisyydestä, siitä heidän palautteessa kuitenkin on pitkälti kyse; monet miehet ovat kertoneet, kuinka heidän näkökulma nimenomaan miehenä tai isänä on tullut työskentelyssä hyvin huomioiduksi.

 

LÄHTEET

Badinter E. 1993. Mikä on mies? Tampere: Vastapaino

Cacciatore R. 2004. Aggressiokasvatus. Luentotiivistelmä Tampereen miespäivät 2004.

Cacciatore R. & Koiso-Kanttila S. 2008. Pelastakaa pojat. Jyväskylä Gummerus Kirjapaino Oy

Maula R. 2007. Mieheyden historia. Teoksessa: Kotro A. & Sepponen H.T. (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino oy, 234–243

Niemi T. 1992. Näkökohtia maskuliinisesta luovuudesta. Teoksessa: Hautala A., Hyttinen R., Krogius C. & Niemi T. (toim.) Nuorisopsykiatrian erityiskysymyksiä 1. Helsinki: Nuorisopsykoterapiasäätiö, 28–40

Palmu A. 2006. Neljä teesiä miestyöstä. Teoksessa: Sanasta miestä – kokemuksia miesten kriisityöstä. Ensi ja turvakotien liiton julkaisu 36 Helsinki: Pekan offset oy, 72–78

Perheentupa A-V. 2002. Salaperäinen minuus – puheenvuoro ihmiskäsityskeskusteluun. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy

Putnam Robert D. 2000. Bowling alone – The collapse and revival of American community. New York: Simon & Schuster London

Rimpelä M. 2007. Hyvinvointiosaaminen ja sukupuoli. Teoksessa: Kotro A. & Sepponen H.T. (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino oy, 100–108

Schein Edgar H. 1991. Organisaatiokulttuuri ja johtaminen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy

Schulman G. 1998. Miehen osa – rakkaus ja viha: ikuinen taistelu vai onnistunut liitto? Esitelmä pääkaupunkiseudun Turvakoti ry:n koulutustilaisuudessa. Tiivistelmä esityksestä kirjoittajan hallussa.

Seidler V. 2003. Men, bodies and identities (toim.) Ervø S.& Johansson T. 2003b. Bending Bodies. Moulding Masculinities, Vol. 2. Hants: Ashgate, 77–91

Whitehead, Stephen M. 2002. Masculinity – illusion or reality. Teoksessa: Men and Masculinities: Key Themes and New Directions. Cambridge: Polity Press.


Lähettäjä
Antti Alén
11.02.2015
Viimeksi muokattu
03.03.2015
Tunnisteet: ms20-v
Ei kommentteja