05.05.2017

Blogi: Mihin suuntaan nykypäivän väkivaltatyössä tulisi mennä?

Miessakit ry:n hallinto- ja viestintäpäällikkö Antti Alén vastaa mielipidekirjoituksessaan Päivi Repolle (HS 27.4.) hänen esille nostamaansa hyvinvointikysymykseen perheväkivallasta ja käsittelee nykypäivän väkivaltatyötä ja sitä, mikä sen suunta tulisi olla tulevaisuudessa.

''Päivi Repo kirjoitti 27.4. julkaistussa artikkelissa äärimmäisen tärkeästä hyvinvointikysymyksestä; perheväkivallasta. Perheissä tapahtuva väkivalta ilmentää yleensä syvempiä ongelmia, joiden käsittelyssä yksittäisten ihmisten tai sen hetkisen yhteiskunnallisen tuen keinot ovat joskus riittämättömät. Lisäksi perheväkivalta jättää pitkäkestoisia psyykkisiä jälkiä jokaiseen perheenjäseneen.

Jotta perheväkivaltaa pystytään ehkäisemään ja väkivallan kierre katkaisemaan, tulee palvelujärjestelmän kyetä vastaamaan moniin eri tarpeisiin. Kuten Repo kirjoituksessaan totesi, eri ihmisiin kohdistuva väkivalta on luonteeltaan erilaista. Väkivallan käytön taustalla olevat syyt ovat kirjavat ja lähes poikkeuksetta ne liittyvät tavalla tai toisella tunne-elämän säätelyn vaikeuksiin. Väkivallan kokeminen puolestaan aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä traumoja, yksilöllistä on minkälaisia seurauksia väkivalta jättää. Näistä johtuen väkivallan ehkäisy- ja katkaisutyössä tarvitaan laaja-alaista osaamista ja työmuotoja, jotka kohdentuvat niin väkivallan kokijoihin kuin tekijöihinkin.

Kirjoituksessa ihmetyttää tapa, jolla perhesurma nostettiin esimerkiksi perheväkivallasta. Samalla kun tapaus on äärimmäisen surullinen ja valitettava, edustaa se myös erittäin harvinaista ja äärimmäistä väkivallan muotoa. Äärimmäisyyden nostaminen esimerkiksi siitä, mitä väkivalta on, saattaa pahimmillaan tehdä näkymättömäksi sen väkivallan, jota perheissä huomattavasti yleisemmin on. Lisäksi eri toimijoiden arviointi yksittäistapauksen perusteella antaa myös valitettavan vääristyneen kuvan väkivaltakysymysten kanssa työskentelevien ammattilaisten keinoista kohdata ja auttaa väkivaltaa kokevia ja käyttäviä ihmisiä.

Artikkelia on kiittäminen siitä, että se nostaa esille perheissä tapahtuvan väkivallan ja väkivaltatyön tarpeen. Tyypillisesti väkivalta perheissä on kuitenkin esimerkkitapausta huomattavasti arkisempaa; vanhempien keskinäistä henkistä mitätöintiä ja alistamista tai fyysistä rajojen ja koskemattomuuden rikkomista lyömällä, liikkumisen estämisellä tai ”käsiksi käymällä”. On myös ongelmallista tarkastella perheväkivaltaa vain asetelmasta, jossa äiti/nainen on uhri ja isä/mies tekijä. Tällöin palataan niin väkivaltakeskustelussa kuin väkivaltatyössä takaisin aikaan, jossa miesten ja naisten roolit nähdään stereotyyppisesti ja kategorisesti toisistaan erilaisina. Tämä ei liene tarkoituksenmukainen suunta, johon nykypäivän väkivaltatyössä tulisi mennä.''

 

Antti Alén
hallinto- ja viestintäpäällikkö
Miessakit ry


Lähettäjä
Toimisto
05.05.2017
Viimeksi muokattu
28.08.2017