Miessakit ry:n mission lähtökohtia
Antti-Veikko Perheentupa
Teksti kirjoitettu 23.9.1998 ja julkaistu uudestaan URHOn painetussa versiossa nro 2/2003
1. Ihmisten jakaantuminen kahteen sukupuoleen eli miehiin ja naisiin ilmentää ihmisenä olemisen syvintä erilaisuutta. Fyysisessä todellisuudessa sukupuolet poikkeavat toisistaan elimistön jyrkästi erilaisen rakenteen sekä ruumiillisen hahmon keskimääräisten erilaisuuksien pohjalta. Kulttuurisesti on kysymys sukupuolirooleista, joiden merkitys ihmisten vuorovaikutukseen on keskeinen.
2. Sukupuolen määräytymisen lähtökohtana pidetään geneettistä eli kromosomirakenteen erilaisuutta (21. kromosomipari miehillä xy, naisilla xx). Muut jyrkät erot liittyvät genitaaleihin eli ulkoisiin sukupuolitunnuksiin sekä sukupuolihormonien eritykseen. Näissä suhteissa tosin esiintyy välimuotoja, mutta niiden lukumäärä on vähäinen. Myös aivorakenteen on todettu olevan erilainen eri sukupuolilla.
3. Sukupuolten keskimääräinen hahmollinen erilaisuus liittyy ruumiilliseen kokoon, ruumiinrakenteeseen ja -muotoihin sekä ulkoiseen voimaan perustuvaan suorituskykyyn. Miehet ovat keskimäärin naisia kookkaampia. Tämä koskee yleisesti kaikkia ulkoisia ruumiinosia. Samoin miehet ovat keskimäärin selvästi voimakkaampia kuin naiset. Toisaalta naiset ovat keskimäärin miehiä sirompia ja heitä pidetään useimmissa kulttuuriperinteissä kauniimpana sukupuolena. Keskiarvot edustavat jakaantumia, joiden ääripäät ovat yleensä kaukana toisistaan siten, että miesten ja naisten jakaantumat menevät osittain ristiin. Keskiarvot erottuvat siitä huolimatta selvästi, mikä ilmenee esimerkiksi miesten ja naisten erilaisissa urheilutuloksissa.
4. Sukupuoliroolit eli sosiaalinen sukupuoli liittyy sukupuoli-identiteettiin, joka jakaantuu jyrkästi maskuliiniseen ja feminiiniseen. Roolien sisältö pohjautuu ensisijassa lajin lisääntymistä koskevaan fyysisen tason työnjakoon, joka on rehevöitynyt monenlaisiksi kulttuuriperinteiksi. Identiteetti eli minäkuva tarkoittaa ihmisen kokemusta itsestään. Sillä on sekä yksilöllisiä että kollektiivisia eli ryhmäkohtaisia ulottuvuuksia. Kokemusta sukupuolesta voidaan pitää kollektiivisen identiteetin syvimpänä osatekijänä, joka vaikuttaa ratkaisevasti yksilöllisen minäkuvan muodostumiseen. Maskuliinisen ja feminiinisen identiteetin vähälukuisilla välimuodoilla ei ole ollut kulttuuria muovaavaa merkitystä. Sukupuolirooleja ovat muokanneet myös miesten ja naisten vuorovaikutuksen erilaiset muodot.
5. Miesten ja naisten erilaista tapaa kokea ja hahmottaa todellisuutta on vaikea empiirisesti todistaa, mutta on perusteltua pitää sitä oleellisena sukupuolisuuden ulottuvuutena. Miesten ja naisten aistitoiminnoissa ei ole osoitettu erilaisuutta. Todellisuuden kohtaaminen perustuu kuitenkin aistien lisäksi tunteisiin, jotka määrittävät aistimusten antamien kokemusten sisäisen laadun ja voiman. Tunnerakenteessa ilmenevien erojen lähtökohtana voidaan pitää sekä fyysistä olemusta että identiteettiä, jolla tässä tarkoitetaan kollektiivisten identiteettitekijöiden ja yksilöllisen elämänhistorian yhteisvaikutusta. Merkittävin kokemustapoja kulttuuripiirin sisällä erottava ryhmäkohtainen tekijä on tältä pohjalta lähdettäessä sukupuoli. Myös aivorakenteen erilaisuus viittaa erilaiseen hahmottamistapaan.
6. Valta kuuluu keskeisenä tekijänä maskuliiniseen todellisuushahmotukseen. Vallan alkuperäisimmäksi muodoksi voi ajatella reviirivaltaa, joka perustui yksinomaan fyysiseen voimaan ja joka on siten ollut tyypillisesti miesten todellisuutta. Historiallinen kehitys ja siinä vaikuttanut auktoriteettien tarve on muovannut sen hierarkisiksi valtarakenteiksi. Miehinen valta ja siihen liittyvä pyrkimys alistaa naista näkyy myös eri kulttuurien sukupuolirooleissa. Valtarakenteisiin samaistuminen on vahva miehinen perinne, josta miehen on vaikea irtaantua. Siksi vallan lisääntyvä siirtyminen naisille synnyttää väistämättä kollektiiviseen maskuliinisuuden identiteettikriisiin.
7. Valtaan on aina liittynyt aggressiivisuutta eli vihan antamaa käyttövoimaa, sillä vallan säilyttämisessä viha on välttämätön puolustava tunne. Se on ollut lähtökohtana jo reviirien vartioimisessa. Nainen ja jälkeläiset ovat kuuluneet miehen reviiriin ja muodostaneet sen tärkeimmän suojelukohteen. Puolustettaviksi reviirialueiksi ovat valtahierarkioiden kasvaessa muodostuneet myös kokonaiset valtakunnat. Samalla aggressiivisuus on johtanut sotiin, joissa tarvittavat armeijat ovat tyypillisiä maskuliinisia instituutioita.
8. Maskuliininen vihan tunne muuttuu monissa yhteyksissä tuhoisaksi voimaksi myös yksilöjen elämässä. Tämä näkyy selvästi miesten naisia paljon yleisemmässä väkivaltaisuudessa sekä ympäristöään että itseään kohtaan. Kulttuurikehityksen myötä tapahtunut autoritaarisuuden heikkeneminen ja sen seurauksena hierarkisten valtarakenteiden purkautuminen on vähentänyt yhteiskunnan rakenteellista väkivaltaa, mutta maskuliinisuuden identiteettikriisi on samalla lisännyt yksilöllisen väkivallan määrää.
9. Häpeän tunne on miehille oudompi ja siten vaikeampi kuin naisille. Tällaisen olettamuksen voi perustaa sille historialliselle tosiasialle, että naiset ovat joutuneet miehiä selvästi enemmän kokemaan häpeää erityisesti sukupuolisuuteen ja lasten siittämiseen liittyvissä asioissa, mikä ilmenee selkeästi esimerkiksi juutalais-kristillisen perinteen perusteksteissä Raamatussa. Kunnia häpeän vastakohtana on sen sijaan kuulunut erityisesti miesten maailman arvoihin. Muuttuneessa kulttuuritilanteessa miehet eivät enää voi entiseen tapaan käyttää valtaansa häpeäntunteen torjumiseen ja sen sijoittamiseen naisten kannattavaksi, mikä ilmeisesti syventää identiteettikriisiä ja en mukana väkivallan käyttöä.
10. Maskuliinisuuden identiteettikriisiin ajautunut mies ei enää tiedä, kuka hän on miehenä. Hän ei kykene soveltamaan edellisten sukupolvien miehisiä käyttäytymis- ja toimintamalleja, mutta tarjolla ei myöskään ole helposti omaksuttavia uusia. Tässä tilanteessa mies helposti kokee naisen minuutensa riistäjäksi ja siten vihollisekseen, joka on nujerrettava väkivallalla - muita keinoja ei enää ole. Identiteettikriisiin joutuvat syvimmin se miehet, joiden yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema on heikko. Vahva asema sen sijaan antaa mahdollisuuden torjua kriisin ja siihen liittyvän häpeää kokemista
11. Ainoa rakentava ratkaisu tähän tilanteeseen on miehen uuden identiteetin vähittäinen löytyminen. Identiteetti ei synny ulkoisin sopimuksin eikä julkisen vallan ratkaisujen pohjalta. Sen pohjana täytyy olla maskuliinisen erityislaadun parhaiden ulottuvuuksien ymmärtäminen ja viljely. Vuorovaikutus naisten kanssa voi uusiutua väkivallattomaksi ja luovaksi vain tällaiselta pohjalta. Toimiva vuorovaikutus vaatii molemminpuolista kunnioitusta, mikä on mahdollista vain, jos molemman osapuolet ensin oppivat arvostamaan itseään ja erilaisuuttaan toiseen sukupuoleen verrattuna.
12. Miehen uusi identiteetti voi rakentua vain miesten yhteisin ponnistuksin. Jokaisen miehen on löydettävä myönteinen miehinen erityislaatunsa itsestään. Siihen tarvitaan miesten keskinäisen vuorovaikutuksen lisäämistä kaikilla tasoilla mutta myös uusia liikkeellepanevia ajatuksia. Uusi identiteetti ja miesten minävoimat, jotka antavat parempia mahdollisuuksia vaikeiden tunteiden hallitsemiseen, voivat kasvaa vain rinnakkain.