Miessakit ry illallispuhe 21.3.2003
Pentti Arajärvi
Tohtori Pentti Arajärvi piti tämän puheen Miessakit ry:n illallistilaisuudessa, jossa yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Antti-Veikko Perheentupa nimettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi.
Arvoisat kuulijat, Hyvät Miehet (ja Naiset)
Hyvät tavat ovat merkittävä osa niistä asioista, jotka tekevät elämisen miellyttäväksi ja jopa elämisen arvoiseksi. Yksi osa hyviä tapoja on kulttuurissamme se, että avaamme naiselle oven, nostamme hattua, suojelemme ns. heikompaa sukupuolta. Yksi osa hyviä tapoja on mainita naiset ensin. En kuitenkaan sattumalta äskeisessä avausrepliikissäni sanonut sukupuolia järjestyksessä miehet ja naiset. Se johtui tällä kertaa siitä, että pohdinnassa on miehen rooli. Hyvien tapojen mukaiselta tuntui tällä kertaa mainita miehet ensin. Ritarihyveisiin kuului päästää nainen edellä ovesta tiettävästi sen takia, että oven takana mahdollisesti vaaniva salamurhaaja ei voinut iskeä arvon ritariin.
Viime vuosisadalla ja erityisesti viime vuosikymmeninä on tasa-arvo edennyt kovaa vauhtia. Hyvä niin. Itsekin olen täällä lähinnä sen takia esiintymässä, että kolme vuotta, yksi kuukausi ja 15 päivää sitten pidetyssä vaalissa murtui jälleen yksi perinteinen miehinen linnake. Aina kun nainen on ensimmäisen kerran tehnyt jotain, on jotakin peruuttamatonta mutta kylläkin enimmäkseen positiivista tapahtunut. Naisilta ei näkyvistä yhteiskunnallisista paikoista taida puuttua kuin pääministeri ja EU-komissaari. Sen sijaan on aika vaikea löytää tehtävää, jossa olisi ensimmäinen mies. Minulla on tämä etuoikeus.
Miehen asemaa ainakin synkimmillään kuvataan siten, että he ovat joko raivoisia menestyksen ja rahan tavoittelijoita tai onnettomia peräkammarin poikia. Mies kuolee ennenaikaisesti saappaat jalassa – koskaan lääkärissä käymätön mies – ja liikkuu verenmaku suussa. Vaihtoehtoisesti hän ei liiku, ei harrasta, syö vääriä ruokia, on vailla ystäviä, ei puhu eikä pussaa, juo viinaa, polttaa tupakkaa, syö suolaa eikä oikein seksikään suju. Varmaan kuvat ovat ainakin osittain tilastollisesti oikeita ja joidenkin yksilöiden kohdalla lisäksi todellisuutta. Täyttäväthän naiset konsertit, näyttelyt ja työväenopistojen kurssit, naiset ylläpitävät merkittävää osaa taidetarjonnasta ja he hoitavat lapset. Ainoa elämänala, jolla miehinen kulttuuri edelleen tuntuu jylläävän, on työelämä.
Miesten ei varmasti kannata kadehtia naisilta heidän monipuolista osaamistaan ja toimintaansa eikä naisten miehiltä tapaa, jolla miehet työelämässä monesti toimivat. Kummankin etu on epäilemättä kummankin sukupuolen käyttäytymisroolien monipuolistaminen. Mikä on se miehinen kulttuuri, joka kieltää, ei salli tai kehottaa toimimaan järkevien tavoitteiden vastaisesti. Lähteekö se paapovista äideistä, päiväkotien ja koulujen voittopuolisesti naispuolisesta henkilökunnasta vai miesten uhosta, ettei akkojen järjestykseen ainakaan alistuta – vaikka kotona useimmiten kiltisti alistutaankin. On tärkeää muuttaa ja murtaa tämä uho- tai tuhokulttuuri saattamalla miehet oman elämänsä herraksi ja oman terveytensä rakentajiksi. En nyt puutu siihen, tulisiko meidän vielä muuttaa jotenkin naisten suhtautumista miehiin ja miesten naisiin. Miesten ainakin on muutettava suhtautumistaan miehiin ja erityisesti poikiin yleensä ja omiin poikiinsa erityisesti. Prosessi on pitkä, mutta 10 000 km kuljetaan yhden askeleen varassa.
Hyvät Miehet
on yksi tehtävä, jossa erityisesti suren sitä, että miehet ovat perinteisesti heikossa asemassa. Vanhemmuus. Samalla on todettava, että on yksi tehtävä, johon nainen ei koskaan voi päästä. Isyys. Miten saamme isyyden äitiyden rinnalle.
Vastuumme lapsista on uskomattoman suuri. Lapsuudessa omaksutut arvot, asenteet ja moraali ovat kohtuullisen pysyviä ja tärkeimpiä oppimisen muotoja on esimerkistä oppiminen. Tässä suhteessa meidän ei tule väheksyä mitään elämän aluetta. Ruuan antaminen ja iltasadun lukeminen ovat vähintään yhtä tärkeää kuin kalastamaan meneminen tai sen pohtiminen, koska on tultava kotiin, millainen voisi olla ensimmäisten teinibileiden asu tai ovatko tytöt tyhmiä.
Miehet ja miesten kulttuuri ovat yhteiskunnassamme sangen työorientoituneita. Työ miehen kunnia. Tämä ja lukemattomat muut sananlaskut sitovat nimenomaan miehen ja työn yhteen, vaikka aina ovat naiset tehneet työtä, vaikkeivät ehkä palkkatyötä. Työllä kuitenkin mitataan miehen menestymistä maailmassa, kaveripiirissä, yhteiskunnassa, ja varmaan usein perheessäkin. Vastaavasti työttömyys on miehelle monesti paljon kovempi koettelemus kuin naiselle, joka luontevasti siirtyy perheen ja lähimmäisen huoltoon, löytää mielekästä tekemistä ja alkaa harrastaa. Mies ei juuri muuta keksi kuin kaljalla tai kalassa käynnin. Mies on työttömänä tai konkurssin tehneenä epäonnistuja.
Tässä työkulttuurissa ei pohjimmaltaan varmaan ole mitään vikaa. Työ ja nimenomaan ammattitaitoinen osaava työ, niin miesten kuin naisten työ, on ollut se tekijä, jolla meidät on nostettu eturiviin monissa kansakuntien välisissä mittauksissa. Nyky-yhteiskunnassa on tyttöjen koulutustaso keskimäärin korkeampi kuin poikien. Tämäkin on varmaan yksi tällä hetkellä miestä painava ja tulevaisuudessa myös miehen asemaan työ- ja perhe-elämässä vaikuttava tekijä. Merkitseehän se jo tilastollisesti väistämättä sitä, että perheessä mies on yleensä vähemmän koulutettu ja sen myötä luultavasti tulevaisuudessa yhä useammin myös vähemmän ansaitseva puoliso. Yhä useammalla miehellä on esimiehenä nainen. Toistaiseksihan ainakin palkan ja asemien suhteen miehet ovat varsin hyvin pitäneet puolensa. Osittain tietysti miehet saavuttavat tämän asemansa sillä verenmakuisella käyttäytymisellä, jota puheeni alkupuolella koetin kuvata. Sekin murtuu ajan myötä ja hyvä niin.
Yhdenvertaisuus edellyttää sitä, että samasta työstä ja samanarvoisesta työstä maksetaan samalla tavalla riippumatta sukupuolesta. Tasa-arvo on varmasti miehenkin etu. Mutta jotain pitäisi tehdä myös niillä alueilla, joissa miehet ovat heikommalla. Mikä on koulussamme vikana? Koulutuksen yksinä ratkaisevimpina vuosina, peruskoulun loppupuolella, useat pojat ovat paljon kiinnostuneempia jalkapallosta kuin koulunkäynnistä. Tytöt ovat puberteetin jo ohittaneet. Koulusta on tehtävä olennainen ja iloinen osa lapsuutta ja nuoruutta molemmille sukupuolille. Koulutuksen on oltava sekä käytännöllisempää että teoreettisempaa, teoreettisesti oikeaan tietoon, oikeaan kasvatusmenetelmään ja oikeaan ihmiskuvaan perustuvaa.
Kantelettaressa on runo, jonka mukaan kolme on miehellä pahoa, kolme miehen kuolemata. Yks’ on vuotava venonen, toinen heittiö hevonen, kolmansi äkäinen akka. Runon mukaan veneen voi polttaa ja hevosen syöttää susille. Äkäisestä akasta ei selviä ilman luojaa ja jumalan tautia.
No, vakavasti puhuen parisuhteessa harjoitettu fyysinen väkivalta on kaikkein ilmeisintä ja helpoimmin havaittavaa ja siksi ehkä myös puhutuinta. Sitä myös yleensä parisuhteen fyysisesti vahvempi osapuoli eli mies harjoittaa. Henkinen lyöminen on usein paljon haavoittavampaa, pitkävaikutteisempaa ja ehkä myös tuhoisampaa. Se on usein myös paremmin piilossa, minkä takia siihen puuttuminen on vaikeampaa. Silti sekin on rikos. Erityisen paha rikos se on kohdistuessaan lapsiin.
Hyvät Miehet (ja Naiset)
Jokaisessa hyvässä puheessa on yksi kirjallisuussitaatti. Minulta se on toistaiseksi puuttunut, mutta se tulee nyt. Se on Seitsemästä Veljeksestä Juhanin puheenvuoro: ”Näin sinkoilee miehen aatos.”