klo 15

Poriin saavutaan helposti ajallaan. Uinuvan oloinen kaupunki antaa aihetta epäilylle, jotta niinköhän täällä on ketään. Ensin on tietty saatava apetta – siispä parkkeeraamme pirssin ja jalkaudumme. Ravintolaa etsiessä ohitamme myös tulevan roadshow-paikkamme, jossa paraikaa lataa hurja bändi jotain seiskytluvun heviklassikkoa. Lavan edessä on kuusi ihmistä innoissaan joraamassa, muu kansa istuu moderaatisti kahviloissa. Ravintola löytyy.

klo 16
Pysäköimme bussin meille varattuun paikkaa Porin promenadille. Rekvisiitta (jota on kertynyt jo selkeästi enemmän edelliseen kiertueeseen verrattuna) asetellaan paikoilleen ja juuri kun saan selän suoristettua viimeisistä järjestelyistä, ensimmäinen utelias jo saapuu jututtamaan.

Säpinää!

klo 18
Pori osoittautui hyvin positiiviseksi tavoitteidemme kannalta. Käytännössä koko kaksituntisen sessiomme ajan jollakulla oli kansalainen työn alla. Tarjoilimme kuumissaan oleville raikasta mehua ja Jyväshyvän erinomaisia keksejä. Esitteitä ja rintanappeja työnnettiin kouraan jos toiseenkin. Ja Pelasta MIES! –paitakauppammekin lähti käyntiin. Hyvillä mielin oli aika aloittaa matka kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa, Raumaa.

klo 18.23
Tien päällä herää tahto mitellä voimia älykkyystestissä, eli APU-lehden tietokilpailussa. Jotkut eivät koskaan opi, minä tietenkin voitin ;)

klo 19
Saavumme Rauman leirintäalueelle, viritämme television, ja ryhdymme nauttimaan vapaasta hetkestä MM-futiksen, saunomisen ja viimeisenä toimenpiteenä grillauksen merkeissä. Hiipivä kauhu valtaa mieleni, kun Korean joukkue tasoittaa Ranskaa – suosikkiani – vastaan. Haparoiden lasken uudestaan ja uudestaan Ranskan mahdollisuudet jatkon kannalta ja orastava toivo palaa mieliin...

Rakas päiväkirja...

19.6.

klo 03.48
krroooooh...mmmffmmffm...kroooh... ”...ja kyllähän täälläkin on miestoiminnan tarvetta”, sanon ja annan katseeni levätä noilla upeilla paratiisisaaren kukkuloilla. Hieman käännyttiin vikaan Raumalta lähdettyä, mutta toisaalta ensimmäisten palmujen ilmestyessä katukuvaan tajusimme, ettei se haittaa, vaikka välillä käydään näillä kaukomaiden koskemattomilla rannoilla. Saatiin paikallinen kalastaja Ohrek Bataja ottamaan meistä kuvan, vaikka hän luulikin ensin kameraamme oraakkeliksi. Kohta kun me käännytään sitten tuosta tuonne, niin niinköhän siitä pääsis sitten... krroooooh...mmmffmmffm...kroooh... Onneksi nykyisillä kännyköillä voi tallentaa myös unikuvat (ohessa).

"Uniklubi"

klo 8.00
Kännykkä herää laulamaan ja iloisina nousemme pedistä uuden päivän haasteet mielessä. Reilu aamupala, suihku, pakkaus ja menoks.

klo 10.05
Rauman torilla. Kerrassaan viihtyisä paikka ja äijää seisoskelee ryhmissä siellä täällä – oivat apajat. Järjestäydymme sotisopaan ja ensimmäiset paikalliset alkavat varovasti kierrellä lähestyen kierros kierrokselta. Vaivihkaisia vilkaisuja kun ensimmäinen rohkea tulee juttusille. Rauman torilla keskustelu on kerrassaan vilkasta ja antoisaa. Mukavia ihmisiä tienoo täynnä. Ja kun vielä paikallisen lehden toimittaja ja valokuvaaja pistäytyvät kylään, olemme saaneet erinomaisen käynnistyksen päivään.

klo 12
Tuhti ateria Rauman vanhan kaupungin sydämessä ja matkaan.

Larionov, Krutov & Makarov - kuva: Fetisov

klo 14
Uudessakaupungissa en ole koskaan aiemmin käynyt. Kuuma on, jäätelö maistuu. Muutama jututettava pistäytyy kylässä, muutoin on melkoisen hiljaista. Siestaa... kunnes yhtäkkiä terästäydymme, kun paikallisen lehden toimittaja saapuu. Tämä median yhyttäminen on kyllä jälleen kerran ollut hieno homma – näinhän me saamme jätettyä pysyvimmän jäljen.

klo 15
Koetan ottaa tupluurit, vaan kotiasioiden hoito vaatii huomiota. Vaimo päätyy puhelinrumban jälkeen valitsemaan autoomme kalliimmat uudet renkaat, kuin mihin minä olisin ollut valmis tyytymään. Joskus näinkin päin.

klo 16
Raisiossa on vieläkin hiljaisempaa. Täydennämme muonavarastoa, yhytämme toki ihmisiä sielläkin ja annamme jo hyvällä rutiinilla haastattelun paikalliseen lehteen.

klo 17
Päivän viimeinen etappi Naantalissa. Todella upealle paikalle (tori) saaamme karaavaanimme parkkeerata, vaikkakaan parhaalle paikalle (kesätori) ei meitä päästetty. Muutama ihminen käy taas jutulla. Lähtiessä kurkkaamme vielä lahden yli Kultarantaan, josko entinen valtuustomme puheenjohtaja Pena ja hänen vaimonsa Tartsi olis pöndellä, mutta lippua ei näy salossa. Oltais kysytty Penalta, josko oltais voitu tulla moikkaamaan ja saunomaan, ja jos vaimolla olis ollu kavereita kylässä, niin oltais tyydytty rantasaunaankin. Mennään siis paikalliselle leirintäalueelle, jossa Ilmon kaukosäädin kaataa Antin juoman.

20.6.

klo 10
Edessä reissun suurin haaste, Turun tori. Käpyttelen aluksi torivalvojain pesään ilmoittautumaan. Vanhempi valvoja kuittaa meidät saapuneeksi ja delegoi nuoremman meille saattajaksi (ei kerennyt itse lähteä kaveriksi kun muisti juuri, että lihat on pannulla tirisemässä). Meille osoitetaan paikka käytännössä tismalleen torin keskeltä, härdellin solmukohdasta.
Kuten olettaa saattoi, torilla on aimo kuhina. Jälleen käydään hyviä keskusteluja eri ikäisten ihmisten kanssa. Lehtitoimittajakin saapuu juttusille (Turkulainen), ja pääsemme myös tarinoimaan Radio Suomen (YLE, Turku) suoraan lähetykseen. Kerta kaikkiaan onnistunut stoppi. Syömään.
HUOM! Radiohaastattelu kuunneltavissa ainakin toistaiseksi sivustollaa www.turunradio.fi ja sieltä vasemmasta palkista Ajankohtaisjutut ja sitten oikeasta palkista Miessakki kauppatorilla, jonka jälkeen sivun keskustaan muodostuu Kuuntele -linkki.

Olissississisgos tääl SAGGEI..?

klo 14
Kaarinassa on käytettävä hieman kyynärpäätaktiikkaa, koskapa meille etukäteen osoitettu paikka vaikuttaa kerrassaan hiljaiselta. Ajamme paikallisen pääputiikin paraatioven tienoille ja avaamme repertuaarimme. Heti työntyy äijää joka suunnasta, vaikka ennakolta arvelimme, jotta niinköhän siellä Kaarinassa ketään. Pari kaveria istahtaa oikeen kiireemmäksi aikaa ja väännämme miesasiaa joka kulmasta. Paikallinen toimittajakin on tekemässä juttua.
Jokainen meistä neljästä tuntuu olevan melkoisen puhki Kaarinan jälkeen (luulenpa, että Turun torin armoton paahde oli myös melkoinen uuvuttaja). Alkaa päivän pisin etappi kohti Hankoa.

klo 17
Hangossa myymme järjestöä yhdelle naantalilaiselle miehelle ja hänen koiralleen. Jäätelö piristää uupunutta mieltä.

klo 18.30
Silversandin leirintäalueella parkkeeramme rannan tuntumaan ja nautimme upeasta, kesäisestä illasta. Vuoron perään joku meistä siirtyy sivummalle kotiin yhdistetty kännykkä kourassa (vakioiltarutiini). Timo ja Ilmo kahlailevat meressä ja pulahtavat lopulta syvyyksiin.

"Romanttinen iltakävely..."

klo 19.30
Taksi alle ja Hangon makasiineille syömään. Saaaristolaispöytä on upea ja samana päivänä pyydystetty siika niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Ateriaa sulatellaan ravintolan alakerrassa Englanti-Ruotsi -matsin myötä. Samalla vaihdetaan kokemuksia omilta urheilu-urilta. Viimeisen illan kunniaksi käydään vieä biljarditaisto Helsinki vastaan Hollola, joka päättyy oletetusti.

Juu-u. Ilmoja pidelly...

21.6.

klo 9.30
Erinomaisen pirteinä ja hyvinvoivina kohtaamme kiertueen viimeisen aamunkajon. Hiljalleen reipastuvaa harhailua leirintäalueen saniteetti-, aterio- ja puhdistautumisfasiliteeteissa. Bussia järjestellään jo kotoutumista silmällä pitäen.

klo 12
Tammisaareen saavutaan ajallaan (kuten kaikille aiemmillekin kierutepaikoille - ainoastaan Raumalta myöhästyttiin viisi minuuttia). Viimeisen kerran otamme varustuksemme näytille. Ja jälleen on paikallislehden reportteri paikalla. Haastattelun lomassa ja erityisesti sen jälkeen kylässä pistäytyy äijää. Paitoja menee parhaiten kaupaksi täällä. Viimeinen paidanostaja on ruotsinkielinen nainen, jonka kanssa turina sujuu rattoisasti - vain kerran käy niin, että joka jätkä vaan hymyilee ja nyökyttelee rouvan sanomiselle tajuamatta yhtään mitä tämä haastelee. Nuorehko jyväskyläläinen kaveri pistäytyy vielä pikaisesti, ja sitten on aika panna pillit pussiin.

klo 14
Päätösateria Tammisaaren Santa Fessä. Miessakit ry:n toinen kesäbussikiertue on päättynyt ja kesäloma alkaa!

epilogi
Viiden päivän aikana ajoimme 800 kilometriä ja pysähdyimme kymmenellä paikkakunnalla. Radiohaastatteluja tehtiin kaksi (molemmat YLE:lle, toinen suora). Lehtihaastatteluja kuvineen tehtiin kahdeksan, paikallisväestöä tavattiin runsaasti ja näkyvyyttä saimme merkittävästi. Kiertueporukan loppukaronkassa todettiin, että jokaisella oli tunne erittäin hyvin onnistuneesta reissusta, ja että edellisvuodesta, joka sekin oli onnistunut, kyettiin mukavasti petraamaan. Paras ajankohta tavata paikallisäestöä tuntuu olevan arkipäiväinen aamupäivä kulmakunnan keskustorilla. Tämän muistaen ryhdymme kehittämään vuoden 2007 kiertuetta, joka tulee olemaan järjestyksessään kolmas. Suurkiitos Ilmolle, Timolle ja Antille!!!